
perjantaina, marraskuuta 28, 2008
Paluu Canossan-reissulta

Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tutkiskelen nettipäiväkirjan pitoa ja kuulostelen, mitä minussa kirjoittajana tapahtuu. Saanko esim. aikaan riittävän kiinnostavia juttuja, joita ystävät ja perheenjäsenet jaksaisivat lukea? Olen lähettänyt kolmisenkymmentä kutsua suljetun blogini potentiaalisille lukijoille. Ilokseni moni on noudattanut kutsua.
4 kommenttia:
Onko se oikein liikkuva leffa ? Tulemme muuten vaatimaan kunnon esitystä joskus....että pidä tallessa .
Moi Vanski! On se oikein liikkuva ja soivakin leffa, pituutta 22 min. Että oli urakka saada se kuntoon, kun yksi versio meni harakoille... Mutta samperi vieköön, kyllä vanhakin oppii, kun hommaan tarttuu. Yksi ja toinen ystävä on jelppinyt matkan varrella: kiitokset kuuluvat heillekin, vaikka itse tässä on täytynyt eniten yrittää.
Älä murehdi, nopeaa toimintaa silti verrattuna muinaiseen analogiseen. Vartin verran filkkaa leikattiin viikossa silloin ennen vanhaan.
Oi, Päivi, niitä aikoja entisiä! Tuskin olisin edes unta nähnyt videohommista, jos konstit olisivat vielä niin kuin silloin. Mutta sinäpä otit homman omaksesi. Minä nyt tässä peräaallossa peesailen ja nautin uudesta tekniikasta.
Lähetä kommentti