perjantaina, marraskuuta 28, 2008

Paluu Canossan-reissulta

Taannoisen videosotkun selvittäminen on vaatinut Buddhan tyyneyttä ja samurain päättäväisyyttä. Kumpaakin löytyi, sillä sotku on enää muisto vain. Muutama minuutti sitten MovieMaker näet ilmoitti, että suurimmasta Japani-projektista syntyi kuin syntyikin leffa. Eilen lopulta uskoin, että vian korjaaminen vaatii radikaaleja otteita: roskikseen vanha tekele, johon olin saanut aikaan kohtalokkaan virheen sammuttamalla tietokoneen, vaikka projekti oli sulkematta! Niinpä rakensin koko homman uudestaan. Siihen meni puolitoista työpäivää, ei sen enempää eikä myöskään vähempää. Että tämmöinen nöyrtyminen tänään. Yhtä ja toista oppiakin tuli hankituksi sen kuuluisan kantapään kautta.

4 kommenttia:

vanski kirjoitti...

Onko se oikein liikkuva leffa ? Tulemme muuten vaatimaan kunnon esitystä joskus....että pidä tallessa .

Lissu kirjoitti...

Moi Vanski! On se oikein liikkuva ja soivakin leffa, pituutta 22 min. Että oli urakka saada se kuntoon, kun yksi versio meni harakoille... Mutta samperi vieköön, kyllä vanhakin oppii, kun hommaan tarttuu. Yksi ja toinen ystävä on jelppinyt matkan varrella: kiitokset kuuluvat heillekin, vaikka itse tässä on täytynyt eniten yrittää.

Anonyymi kirjoitti...

Älä murehdi, nopeaa toimintaa silti verrattuna muinaiseen analogiseen. Vartin verran filkkaa leikattiin viikossa silloin ennen vanhaan.

Lissu kirjoitti...

Oi, Päivi, niitä aikoja entisiä! Tuskin olisin edes unta nähnyt videohommista, jos konstit olisivat vielä niin kuin silloin. Mutta sinäpä otit homman omaksesi. Minä nyt tässä peräaallossa peesailen ja nautin uudesta tekniikasta.