Jo muutaman viikon leffateatterit ovat kutsuneet ihmisiä kuvitetun Päätalon pariin. Tänään kutsua noudatti muutama kymmen katsojaa heti vartin yli viiden näytökseen.Katsojakunta keskittyi näkemäänsä, minä muiden mukana, ja tuntui pitävän näkemästään. Turhaan olivat kriitikot kirjoitelleet nuivasti kuten Anniina Wallius YLE Uutisissa 25.9.2008: Kai Lehtisen esittämä Päätalo on kohteensa näköinen mies. Iso, jäyhä ja suurikourainen. Mutta missä on se hinku, jolla hänen pitäisi puskea kohti kirjailijan uraa ajan ja paikan vastavirrassa? Toteutumattoman unelman kipeys jää sanoiksi. Paljon olisi auttanut, jos katsojalle olisi kerrottu - tai mieluiten näytetty - mistä maalaispojalle oli alkujaan tullut moinen roihu rintaan.--
Minä näin Lehtisen roolihahmossa hinkua, mutta se on pidäteltyä ja jääräpäistä. Tietty yksioikoisuus näkyy myös ihmissuhteissa. Tulee sotkuja, joiden selvittäminen tuntuu ylivoimaiselta. Kirjoittamisen pakko, mahdottomuuskin tulee ilmi vaikkapa siinä, kun miehenköriläs nakuttelee kirjoituskonetta hitaasti kahdella sormella. Katsoja vaikuttuu muistaessaan, kuinka valtava sivumäärä niillä toimin ajan oloon syntyi. Kaiken kaikkiaan katsoin Hannu Kahakorven ohjaamaa leffaa kiinnostavana dokumenttina aloittelevasta kirjailijasta, jonka tuotanto sittemmin paisui monumentaalisiin mittoihin. Yhtään Päätalon kirjaa en kylläkään ole lukenut tai käynyt Taivalkoskella Päätalo-päivillä, vaikka kirjallisuustapahtumissa on tullut luuhatuksi. Hyvä kuitenkin, että leffa tuli katsotuksi.
Onkohan nykyään niin, ettei yhdenkään kirjailijaksi aikovan tarvitse enää Päätalon lailla Waltari ainoana oppaanaan raivata tietään parnassolle? Koulutusta tai vähintään kurssitusta tarjotaan joka lähtöön, myös luovassa kirjoittamisessa. Päätalomaiset sankariteot täytyy kai tehdä muualla kuin kirjallisuudessa.
2 kommenttia:
Taisit kuitenkin pitää elokuvasta ?En mennyt katsomaan , mutta nyt tulin katumapäälle ja korjaan asian ,kun se on mahdollista .
Oikeassa olet, leffa kelpasi mulle. Ei se mikään mestariteos ole, mutta tukevasti kohteensa näköinen, suoraviivainen tarina. Ainakin sellainen olo mulle katsojana tuli. Seurasin vakavana esitystä siitä, kuinka Päätalo puski läpi alkuvaikeuksiensa.
Lähetä kommentti