Kuvassa - lopultakin - häivähdys paikasta, jonne pääsyä ehdin haikailla lähes parikymmentä vuotta. Lauantaina 25. lokakuuta haave toteutui. Sää suosi, edellisten päivien sateet taukosivat, kun japanilaispariskunta otti minut huomaansa ja näytti, kuinka kaunis voi metsäpyhäkkö olla Kioton läntisillä vuorenrinteillä. Esivalmisteluna osallistuttiin temppelirakennuksessa buddhalaisiin menoihin. Niihin kuului sutrien kopiointia tussilla ja siveltimellä lattialla istuen matalan jakkarapöydän ääressä sekä juhlavan aktin seuraamista. Siinä upea-asuiset munkit pärisyttivät rumpua, sytyttivät suitsukkeita ja resitoivat ilmeisesti sutria. Kun oma kopiointiurakka valmistui, kukin vei kontaten työnsä tuloksen alttarille ja asetti sen muiden joukkoon kivipainon alle. Kasvavaan pinoon kelpasi minunkin aikaansaannokseni. Sitten mieli herkistyneenä kuljettiin kivettyjä polkuja vihreässä hämyssä. Lammikoissa karpit aukoivat suutaan kohti taivasta. Odottivatko ne kenties ruokkijaa vai haukkasivatko vain happea? Rauhallista, vaikuttavaa ikään kuin olisi päässyt kurkistamaan japanilaisten sieluun.
Jos aihe kiinnostaa, kannattaa vilkaista, mitä Google tarjoilee nähtäväksi hakusanalla moss garden kyoto. Saihoo-ji on se paikka, josta bambutemppelin ohessa tuli Japanin-matkani huippuhetki.
3 kommenttia:
Tervetuloa kotiin!Toivottavasti kerrot lisää mielenkiintoisesta matkastasi. Kirjavinkistäsi oli paljon iloa Koreassa. Kiitos!
Kaunista kaunista --oliko ääniä ?
Mikä on sutri?
Mukava kun olet taas ruudun ääressä , jäänpä odottelemaan japanilaista kuvasatoa -ihan rauhassa.Tuotos on varmaan valtaisa .Älä sääli meitä ollenkaan , jaksetaan katsella !
Moi Vanski ja Päivi. Kyllä ääniä kuului. Temppelissä kumauteltiin sioja rumpuja, läpsittiin käsiä jumalien huomion herättämiseksi, kun raha ensin oli kilahtanut kirstuun. Temppeleiden ihanissa puistoissa taas sirkuttivat linnut, usein myös korpit. Ne raakkuivat loputonta aa-aa-harjoitusta. Ja vedet solisivat! Kaupungeissa kohisi liikenne, toreilla myyjät yllyttivät huutamalla ostamaan.
Sutrat ovat pyhiä tekstejä, joita minäkin kopioin tunnin verran osana buddhalaisia palvelumenoja ennen sammalpuutarhaan pääsyä. Melkoinen kokemus istua matalan jakkarapöydän ääressä piirtelemässä tussilla ja siveltemillä merkkejä, joista ei ymmärrä yhtään mitään!
Lähetä kommentti