Viljeltyä kauneutta

Ei ihme, että sammalet kiehtovat meikäläistä, kun ne näyttävät olevan iso osa kokonaista saarikulttuuria. Japanin-matkalla asiaa tulin miettineeksi, kun osuin lähes päivittäin paikkoihin, joissa sammalet hivelivät silmää. Niitä oli muun muassa näytteille tuotujen krysanteemien istutusastioissa. Kunkin kasvin kasvattajan nimi oli selkeästi esillä, koska kyseessä oli kilpailu. Useat näytteistä oli tehty bonsain tapaan taitavasti puunkäkkyrään, ja - kuinka ollakaan - jokaisen juurella viheriöi kaunis sammal. Mitä mahtanee piiloutua pienoispuuhun, jonka oksat on saatu kukkimaan pikkuruisia krysanteemeja? Joskus keväisin, kauan sitten pentuna, teimme naapurin tytön kanssa lautaselle asetelmia kuin maisemiksi. Metsästä haettiin sammaleita, jäkälää, varpuja, puunoksia, käpyjä, sinivuokon lehtiä ja ties mitä kariketta. Lisäksi tarvittiin peilinpaloja esittämään lampea tai järveä. Tehtiinpä joskus metsänreunaan omaa puistontapaista. Jonkin aikaa puuhaan keskityttiin, kunnes uimavedet lämpenivät ja houkuttelivat pulikoimaan. Silloin puistonpidot jäivät. On tullut mieleen, että jokin häive innostumiseen sammaleista juontaa noinkin kaukaisista ajoista.