tiistaina, marraskuuta 18, 2008

Näinkö se meni?

Runsaan viikon kuluessa olen nähnyt kaksi dokumentteihin pohjautuvaa elokuvatulkintaa suomalaisen kirjailijan alkutaipaleesta. Päätaloa esitetään leffateattereissa, TV-1:ssä tuli eilen toinen osa näytelmästä, joka valottaa Hannu Salaman kovaa kohtaloa Juhannustanssit-esikoisen ilmestyttyä 1964. Oheinen kuva kirjailijasta on samalta vuodelta. Turun Sanomien toimittajan Jouko Grönholmin mukaan (11.11.2008) Salama mutisi kaksiosaisen TV-teatteriesityksen ennakkonäytöksen jälkeen:"Noin se meni." Tarina alkaa kesästä 1964, jolloin Otava päättää julkaista Salaman romaanin, ja se päättyy kolmanteen oikeudenkäyntiin vuonna 1965, kun Salama tunnustaa jumalanpilkan.

Juhannustansseista käytiin oikeutta aina vuoteen 1968 asti, ja Salama tuomittiin kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen harkitusta jumalanpilkasta. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen armahti kirjailijan vuonna 1968.

Tiedetään, että arkkipiispa Simojoki luki kirjan ja ilmaisi siitä mielipiteensä julkisesti. Siitä alkoi ajojahti. Vaikka Simojoki itse sanoi myöhemmin, ettei ollut toivonut kannanottonsa aiheuttavan oikeusprosessia, siihen tapahtumat kuitenkin vyöryivät. Parikymmentä kansanedustajaa teki kirjasta eduskuntakyselyn ja oikeusministeri syytevaatimuksen.

Lehtitietojen mukaan nimi Katso ihmistä viittaa Juhannustanssien kiistanalaiseen kohtaan, Hiltusen saarnaan, jossa humalainen mies kehittää pilasaarnan Jeesuksesta ja apostoli Pietarista.

Kari Paljakka on ohjannut näytelmän, jossa Salamaa esittää Juho Milonoff ja hänen Eija- vaimoaan Kreeta Salminen, arkkipiispaa Antti Litja. Komeaa ja samalla kipeää tulkintaa lähihistoriasta!

Minulle erityisesti TV-näytelmän jälkiosa oli vavahduttava elämys. Jouduin näet itse 1970-luvun puolivälissä Pälkäneellä äidinkielenopettajana sikäläisten kristillisten piirien ajojahdin kohteeksi kirjoista, joita oppilaiden kanssa luimme. Niistäkin kuulemma löytyi sekä jumalanpilkkaa että jopa seksiä. Kokemus oli tuskaisa, vaikka mitoiltaan minimaalinen Salaman korpivaellukseen verrattuna. Nykyään kun kaikki tuntuu sallitulta, on vaikea uskoa, että vain muutama vuosikymmen sitten kristinuskon nimissä saatettiin nostattaa Salama-sodan kaltaisia ja koulujen kirjallisuudenopetuksesta tekaistuja vainoja. Mainingit niistä hiipuivat vasta 80-luvun kuluessa ja häipyivät ainakin julkisuudesta. Tiedä sitten mitä intohimoja aihe vielä voi paikka paikoin herättää.

1 kommentti:

vanski kirjoitti...

Minäkin katsoin (ja nauhoitin jälkipolville ) kyseisen elokuvan . Käsittämätön juttu , miten se levisi kuin pullataikina. Luin silloin aikoinaan kyseisen kirjan ja eihän siinä ollut koko asiaa kuin parilla vaivaisella sivulla. En itse kokenut sitä silloinkaan loukkaavaksi.Mietin , mitähän ajattelevat vielä elävät Otavan Reenpäät sun muut .Simojoen onneksi hän jo kuollut.Onneksi Salama sitten nousi tuhkasta kuitenkin .