Iltapäivän puuhapaikka kelli auringossa, josta sekä minä että nokkoset nautimme. Ehdin kuin ehdinkin putsata niiden kasvuympäristöä, että mahtuu pikapuoliin mukavasti korjaamaan satoa. Kesän mittaan ne lykkäävät vartta vallan mahdottomasti ja estävät tehokkaasti yrittämästä lähettyvilleen. Mutta nuorinahan ne ovat maukkaimmillaan ja niihin pääsee käsiksi. Ensimmäinen pikku sato lienee valmis vaikka heti. Mutta kasvakoot vielä viikon pari, ennen kuin lähden tosi toimin saksimaan villisti polttavia vihanneksia talteen. Näin ekohenkiseksi olen taipunut - pitkästä aikaa uudestaan. Jo 1970-luvulla yrittelin samoja otteita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Syötkö tuoreena kuten pinaattia ? vai kuivaatko ?kuinkas vappu meni ?
Luenkin takaperin , joten vapun jutut tulee tiedoksi ihan kohta...
Huuhtelen ja ryöppään, sitten hienonnan jollakin vehkeellä ja tungen sohjon pakastepusseihin annoksina. Käytän nokkosmoson keittoihin ja munakkaisiin samoin kuin pinaatin. Jotkut lykkäävät nokkosia leipään. Ostin nääs Linkosuon Varrasleipiä just ison laatikollisen. Niissä on nokkosta seassa. HYVÄÄ! Käytätkö itse nokkosta? Jos, niin miten?
Lähetä kommentti