Monet ovat näinä päivinä liikkeellä kohti hautausmaata. Eilen kävin yksikseni Rymättylässä sukulaisten haudoilla. Siellä oli tapana serkun kanssa hoitaa kukat kuntoon äitienpäivän kynnyksellä. Työ tuli tehdyksi, vaikka serkkua ei enää ole. Tänään kävin hänen ja muiden läheisten haudalla yhteisen ystävän kanssa. Viimeksi poikkesimme Muistolehdossa, jonka kukkapaljous karttui punaisella ruusulla. Se kertoo, ettei kukan tuojan äitiä eikä isääkään ole unohdettu, vaikkei heillä ole omaa nimettyä hautapaikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti