Viime sunnuntain retki suuntautui Poriin katsomaan Veriruusuja. Matineanäytäntö sopi pitkämatkaisille, joista toinen on hyvin perillä Lounais-Suomen harrastajateattereista. Turun Sanomat puffasi aiheesta 3.4.2009 tähän tapaan:
Porilainen 20 vuotta toiminut Cont’akti-teatteri esittää kevätkaudella kantaesityksenä Anneli Kannon romaaniin pohjautuvan näytelmän Veriruusut. Näytelmän on sovittanut Kannon tekstistä ja ohjaa turkulainen teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija Pekka Saaristo.
Veriruusut -romaani ja Saariston siitä sovittama samanniminen näytelmä on kertomus vuoden 1918 naiskaartilaisista, vallankumousinnon ajamina punakaartiin liittyneistä kaupunkien nuorista naisista. Näytelmä jatkaa Cont’akti-teatterin kunnianhimoista kantaesitysten sarjaa. Taloudellisesti Veriruusut on harrastajateatteriryhmän toistaiseksi suurin hanke. Ensi syksyksi teatteri suunnittelee musikaalia, jonka tekijänoikeuksista neuvottelut ovat loppusuoralla.
Cont’akti-teatteri toimii vuokratiloissa Porin keskustassa. Kerrostalo on vaihtanut juuri omistajaa, ja harrastajateatterissa uskotaan, että ryhmä saa jatkaa nykyisissä tiloissaan.
Taas kerran sain aihetta hämmästyä harrastajateatterin oivaa osaamista. Ohjaaja oli saanut monijäsenisen ensemblen toimimaan herkän uskottavasti. Kohtausten nopea rytmitys, taidokkaat lavasteratkaisut äärimmäisen suppeassa tilassa, näyttelijöiden siirtymiset henkilöhahmosta toiseen toteutuvat voimallisesti. Tuntui miltei kuin olisin päässyt osalliseksi sisällissodan kuumeisista kevätkuukausista 1918. Vähin, mutta hyvin tarkoin piirroin henkilöiden toiminta ja keskinäiset suhteet saadaan ymmärrettävästi näkyville. Viattoman 15-vuotiaan Siikrin lyhyen elämän taival mykistää: äkäinen valtiasäiti pakottaa tytön työnhakuun, isä avustaa ohjaamalla puuvillatehtaan työnjohtajan luo, josta "kaikki" tietävät, mitä hän tekee tytöille, jotka saa yksin kynsiinsä. Huimalla tavalla toteutettu pikaraiskaus vaatii esittäjiltään paitsi rohkeutta myös kykyä ymmärtää henkilöhahmonsa perimmäiset tunnot. Siikrin päästyä työpaikan naisten turviin hän alkaa voimistua. Kostonhimo löytää purkautumismahdollisuuden, kun kapinan pyörteissä perustetaan naiskaarti. Siihen liittyvät kaikki Siikrin toverit. Vahvahduttavaa katsottavaa on sekin, kuinka neitoset innoissaan pukevat itsensä sotisopaan ja saavat oppia aseen käsittelyä. Aseesta tulee ennen muita Siikrille tarpeellinen minän vahvike. Mutta hän joutuu mahdottomiin tilanteisiin ja murtuu niissä, loppujen lopuksi. Pientä valoa katsomo saa tuta, kun kaksi rakastunutta nuorta ihmeekseen saavat tietää toisenkin olevan elossa. Myllerrys on menossa ohi, uusi elämä versoaa kauheuksien vaimentuessa. Sanonpa vielä hyväksi lopuksi: menkää Poriin ja katsokaa huima Veriruusut-esitys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti