Äiti-iloa

Tänään on taas se päivä, jolloin liput liehuvat kaikkien äitien kunniaksi. Aurinkokin säteili pilvettömältä taivaalta kolmeen asti iltapäivästä. Vasta sitten alkoi sataa. Kepeällä mielellä ajelin lounaalle lapsuudenkotini pihaan. Tällä kertaa kotosalla oli vain alatalon väki. Ylätalossa asuvan tyttären porukkaa liehui pitkin Eurooppaa ja Helsinkiä työ- ja muissa asioissa. Niinpä äitejäkin oli läsnä vain kaksi. Poika osoitti herrasmiehen elkeitä häviämällä toviksi. Palatessaan hän komeasti kukitti sekä minut että vaimonsa. Kyllä nyt kelpaa nauttia koti-illasta punaruusun hehkuessa silmän ja nenänkin ilona!