Eilinen ilta toi tullessaan retken Ruissaloon Härkätien vaeltajien matkassa. Ensimmäisessä minulle tulleessa jäsentiedotteessa oli maininta, että maanantaina 4.5. ihaillaan valkovuokkoja siellä, missä ne peittävät maata valkoisina mattoina. Uskomattoman upeita ne ovat, vaikka kukat olivat sulkeneet teränsä viileässä iltatuulessa. Oli myös hauska tutustua lietolaisiin. Paikkakunnalla käydessäni saatan jo tavata muutaman, jota osaan moikata. Lopuksi retkeilin yksin takaisin autolle. Kasvitieteellisen puutarhan aidan vierellä huomasin yritteliään kevätesikon ponnistavan karikkeesta. Niin sitä pitää: ei sovi jäädä lymyilemään lehtien alle, vaan on nostettava uljaasti päänsä ohikulkijoiden ihailtavaksi.
Eilinen ilta toi tullessaan retken Ruissaloon Härkätien vaeltajien matkassa. Ensimmäisessä minulle tulleessa jäsentiedotteessa oli maininta, että maanantaina 4.5. ihaillaan valkovuokkoja siellä, missä ne peittävät maata valkoisina mattoina. Uskomattoman upeita ne ovat, vaikka kukat olivat sulkeneet teränsä viileässä iltatuulessa. Oli myös hauska tutustua lietolaisiin. Paikkakunnalla käydessäni saatan jo tavata muutaman, jota osaan moikata. Lopuksi retkeilin yksin takaisin autolle. Kasvitieteellisen puutarhan aidan vierellä huomasin yritteliään kevätesikon ponnistavan karikkeesta. Niin sitä pitää: ei sovi jäädä lymyilemään lehtien alle, vaan on nostettava uljaasti päänsä ohikulkijoiden ihailtavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti