Sain hyvältä ystävältä lainaksi Teuvo Pakkala -elämäkerran, jonka luin saman tien. Pakkala on edelleen ajankohtainen. Muun muassa hänen näytelmänsä Tukkijoella vetää yhä katsojia. Se menee nyt Turun kaupunginteatterissa. Itse muistan jo kauan sitten innostuneeni monien muiden tavoin Pakkalan lapsinovelleista. Latun Liisa ja Elsa ovat unohtumattomia henkilöhahmoja. Niinpä oli helppo tarttua tuoreeseen Pakkala-elämäkertaan, joka osuvasti luonnehtii kirjailijan tuulenajamaksi. Melkoisen heittelehtiviä hänen työkuvionsa tuntuvat olleen. Menestys kirjailijana odotutti itseään pitkään, mutta tuli sentään ajoissa, niin että viimeiset aikansa Pakkala sai elää rahahuolitta.
Tuula Levo on eläytynyt Pakkalan henkilöhistoriaan ja kyennyt solahtamaan hänen päänsä sisään. Pitkin matkaa lukija saa seurata kirjailijan mietteitä, kun hän tuskailee romaaninsa kimpussa, jännittää teostensa vastaanottoa, pahastuu yhtä lailla kritiikin puutteesta kuin sen nurjamielisyydestä. Huikeita ovat myös kuvaukset vekselikierteestä, jossa perheenisä rimpuilee. Uudestaan ja taas uudestaan hänen on nöyrryttävä kerjäämään takaajilta jatkoa pitkiin papereihinsa. Poliittiset kuohunnat 1900-luvun alkuvuosina eivät imeneet Pakkalaa pyörteisiinsä, vaikka hän jossain määrin joutui mukaan muun muassa vuoden 1918 tapahtumien jälkiselvittelyihin. Lukijan on lupa uskoa, että Levo on tutkinut dokumenttinsa tarkkaan ja pystynyt niiden turvin luomaan pätevän kuvan kirjailijasta omassa ympäristössään. Kyllä näihin suomalaisen kirjallisuuden omaperäisiin edustajiin tutustuu mielikseen, kun tarjolla on tuore ja tasokas elämäkerta. Kiitos siitä Tuula Levolle, joka itsekin on kirjailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti