Salon taidemuseon Veturitallin edustalle Reijo Kela on koonnut 200 edustajan hiljaisen joukon Kesäparlamenttiin. Sitä porukkaa melkein pelästyy, noin vain yhtäkkiä nähtynä. Joistakin satunnaisista telkkariohjelmista silmiin on jäänyt Kelan Hiljainen kansa -tilataideteos, joka vuodesta 1994 Suomussalmella on pysäyttänyt ja taitaa edelleen pysäyttää ihmisiä miettimään maaseudun rankkoja muutoksia. Kuinka lienevät Hiljaisen kansan edustajat pysyneet kuosissaan, kun kesäparlamenttilaisten päät jo osin lahoavat, osin lykkäävät uutta kasvustoa?
Sisällä Veturitallissa saa tutkia niin Miina Äkkijyrkän monin tavoin toteutettuja lehmiä kuin jänniä valokuvia, isoja installaatioita ja puhuttelevia maalauksia. Uskomattomin miehen hahmoinen otus löytyy eräästä nurkasta höpisemässä ääneen. Katse on kiinteä, eivätkä harmaisiin kalsareihin verhotut polvet tutise, kun alaleuka lonksuttelee ilmoille niitä näitä. Väliin kuuluu ihan selvästi kutsu: "Heikkiii...", sitten "Seppoo..."
Viime perjantaina avattu Maaseudun unelma -näyttely on esillä kesän loppuun. Kunniakas avaus ja ehkä jopa tervetulotoivotus niille maaseudun kunnille, jotka vastikään liittyivät Saloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti