Vähän ennen puolta päivää rannassa alkoi tapahtua. Veneitä tuotiin ja siirrettiin jokeen. Mainoslippu nousi nosturin nokkaan. Haalaripukuisia, olutpurkkeja kourassa kanniskelevia nuoria miehiä ilmaantui häärimään veneiden ympärillä. Silloin minä lähdin torille mansikkaan. Ostin perunoitakin. Kun palasin yhden aikoihin, mekkala oli jo erittäin kuuluva. Retuperämäinen orkesteri osasi hommansa. Kuuluttajat kailottivat niin kuin rannassa aina, mutta sanoja eivät korvani erottaneet kuin sieltä täältä. Happeningissa lienee kyse tiedekuntien ja kaiketi myös yliopistojen välinen, "perinteinen" (neljänä vappuna toistettu, jos oikein kuulin) soutuviesti Valpurin kunniaksi. Välillä mikrofoneihin suollettiin silkkaa ruotsia: Åbo Academistakin oltiin tietysti mukana häslingissä. Lähtölaukausta seurasi täysi sekamelska. Venekunnat sohivat toisiaan. Vain yksi vene pääsi puikahtamaan tihulaisilta karkuun. Se soudettiin vinhaa vauhtia vaihtoon, mutta en jäänyt katsomaan, säilyikö sama vene johdossa loppuun asti. Muut ähelsivät päin toisiaan. Käännöksen jälkeen ravintolalaivat olivat monen veneen tiellä. Veneistä puuttui hankaimia, niin ettei kaikkia airoja edes voinut käyttää soutamiseen. Huitominen kyllä onnistui. Oi noita nuoruuden wappuja! Nykyisin kotiolot ja metsäretket voittavat kaikkinaisen riehan. Näin sitä hidastuu, kun rauhoittuu. Mistähän soutajat kavereineen vielä löytävät itsensä, ennen kuin aamu koittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti