Eilen käytiin porukalla Liedossa. Mukana olivat sisustuksen suunnittelijat, kalustetoimittaja, rakennusliikkeen monitoimimies ja tietysti minä tulevana asukkaana. Moni asia tuli tarkistetuksi ja samalla varmistetuksi. Hyvältä näytti ja tuntui. Vastoinkäyminen sattui vasta paluumatkalla, kun pysähdyin odottelemaan perässä körötteleviä, joita olin opastamassa kalustetoimittajan puotiin. Jotakuta ohikulkijaa riepoi meikäläisen auton seisottaminen vihreissä valoissa, vaikkei yhtään muuta autoa tai muuta liikkujaa tuntunut olevan lähelläkään. Raivostunut jalkamies hyökkäsi auton oikealle puolen, tempaisi oven auki ja karjaisi jotenkin tähän tapaan:"Mitä helevetin rattijuoppoja te oikein ootte!" Saman tien ukko pinkaisi takaisin jalkakäytävälle kahden kaistan yli ja me kaksi autossa istunutta naista olimme kuin halvauksen saaneita. Lähdössähän siinä jo oltiin, kun opastettavatkin lähestyivät. Pari kolme kilometriä ajattiin hissukseen valoista toiseen, kunnes oltiin lähes perillä. Viimeisissä valoissa oikeanpuoleinen ovi avattiin taas, tällä kertaa ystävällisesti, ja nuori mies pyyteli tekemäänsä anteeksi sekä ilmoitti samalla, että autoni oikeanpuoleinen eturengas on tyhjä. Kiitin tiedosta ja hiivin satakunta metriä parkkipaikalle opastettavat perässäni. Heitä oli pitkin matkaa ihmetyttänyt, mitä kummaa ovien tempoilua Turussa harrastetaan. Nyt auto on rahdattuna Autoklinikkaan, josta ei oitis löytynyt sopivaa vaihtorengasta tuhoutuneen tilalle. Niin että autotta tässä nyt vietetään kolakkaa pääsiäistä. Täytyy nauttia siitä mitä on: lämpimän kodin turvasta. Ehkä sentään ensi tiistaina saan autoni takaisin. Sitten kirvelevät toivottavasti enää vain melkoiset kulut, joita tämmöisestä haaverista tulee, ja epäilykset siitä, että se raivopäinen, auton oven auki tempaissut mies taisi tuikata renkaan puhki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti