Kirjahyllystä löytyy lukemattomia kirjoja. Yksi niistä oli ammoin ostettu Olli Jalosen esikoinen Unien tausta (1978). Nyt se on päässyt luettujen joukkoon. Olikin kiinnostavaa tutkailla, kuinka kirjoittamisen mestariksi kehkeytynyt tekijä aloitteli. Kirjassa hämmästyttää muun muassa se, että kirjan ilmestymisen aikoihin 24-vuotias Jalonen on jo tuolloin pystynyt eläytymään hyvin monenlaisiin ihmiskohtaloihin. Erityisen vaikuttavia ovat pari ensimmäistä kertomusta, joissa maailmaa katsellaan syrjäytyneiden miesten vinkkelistä. Kummassakin tarinassa yhteiskunta ja sen tukipylväät näyttäytyvät kylmäkiskoisina korkeaan elintasoonsa suojautuvina. Nuorten parien arjen kuvaukset puolestaan nostattivat mieleen omat kokemukset ajoista, jolloin taitoja ei ollut paljon mihinkään. Ihmeeltä tuntuu, että niillä eväin meikäläinenkin on sentään tolpilleen päässyt - ettei vain samalla yhteiskunnan tukipylvääksi saavutettuja etuja puolustamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti