Koiraherra maastoutuu milloin mattoon, milloin heinikkoon saaristossa. Siellä se tuskin olisi näin luottavaisena säilynyt hengissä lähes 17 vuotta. Viime keväältä näet on peräisin havainto Pultista makailemassa mökkipihan kuivissa heinissä täysin tietämättömänä, että tarkat silmät seurasivat sitä. Ulkosaaressa Porin lähettyvillä pesii kuulemma ainakin yksi merkikotkapari. Toinen niistä kaarteli kyseisenä päivänä pihan yläpuolella ja lienee ollut valmis nappaamaan Pultin saaliikseen. Mutta eipä ehtinyt, kun koiravanhus kiidätettiin mökin suojiin. Enää sen ei anneta nauttia päivätorkuista ulkona. Minäkään en sentään soisi koiralle loppua kotkan kynsissä, vaikka päähän ottaa, että vietän juhannustani koiravahtina. Toisilla reissu, mulla hoitohomma! No, onhan tätä vapaata meikäläisellä reissailla, oleilla ja hauskuttaa itseään ihan milloin vain. Eikä kai Pultti juhannusiloa estä, jos tarkkoja ollaan. Tilanne kylläkin kysyy hiukan kekseliäisyyttä, jotta tulossa olevaa koirajuhannusta muistelisi hymyssä suin.
2 kommenttia:
Kuulehan , koiran voi aina laittaa auton perään ja kurvailla melkein minne vain .Noin vanha hauveli ei suuria häiriöitä tuotane. Hellyttävä otus .kainaloon napattavaa kokoa.
Yes, voihan koiran autoon ottaa, mutta entä sitten? Se ei enää jaksa kävellä kuin juuri ja juuri tarpeilleen. Ja hankala yökaveri se on, kun tytär on totuttanut sen nukkumaan kanssaan usein jopa samassa sängyssä. Kai selitys löytyy siitä, että aviomies on ollut usein pitkillä työmatkoilla. Minä en tykkää koirasta samassa sängyssä, joten taas on tiedossa öisiä kitinäotteluita. Mutta kotipihassa Pultti viihtyy, samoin minä. Siellä sen uskaltaa antaa ulkoilla, kun eivät petolinnutkaan hätistele.
Lähetä kommentti