Elokuuta Hesassa näin keväällä
Tuli tehdyksi yllätysmatka Helsinkiin ystävättären asemesta. Hän pyrähti Sallan Naruskaan muistamatta teatterikerhon retkeä. Niinpä minä paikkasin, maksoin edullisen reissun ja näin huiman esityksen Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Kyse on amerikkalaisen Tracy Lettsin näytelmästä Elokuu. Teatterin sivuilta löytyy esittelyteksiä ja kuvia:"Pulitzer-palkittua näytelmää on kehuttu parhaaksi amerikkalaiseksi näytelmäksi vuosiin. Se jatkaa samalla linjalla kuin Tennessee Williamsin tai Arthur Millerin näytelmät, mutta monien tabujen kaaduttua se paljastaa vielä uskaliaammin ja samalla mustan huumorin keinoin ihmisten raadollisuuden. -- Ritva Valkama on näytelmän ja näyttämön keskiössä. Hän on Violet Weston, jonka mies on äkillisesti kadonnut. Tämän katoaminen tuo kotiin perheen kolme aikuista tytärtä. Heitä näyttelevät Riitta Havukainen, Heidi Herala ja Aino Seppo. Osansa rouvan ilkeilystä saa tämän sisarta näyttelevä Leena Uotila perheineen. Naisten joukkoon kuuluu myös Kaupunginteatterissa debytoiva Kreeta Salminen ja Jemina Sillanpää. Vastavoimaa naisenergialle antavat mm. Seppo Maijala, Eero Aho, Matti Olavi Ranin, Sami Uotila ja Seppo Halttunen."
Karmean suulaita ovat kaikki näytelmän naiset. Mutta kukaan heistä ei ole kyennyt tarttumaan perheensä arkoihin asioihin ajallaan, vaan niitä on piiloteltu ja niiden myrkyn on annettu hitaasti tuhota perheessä yhden toisensa jälkeen. Silti kaikki naiset pursuavat voimaa, mutta vain yksi tyttäristä tuntee löytäneensä rakkauden. Kohde paljastuu naisen velipuoleksi. Rakkaus tuntuu kuitenkin voittavan, kun pari poistuu sitovan äidin taikapiiristä ja muuttaa New Yorkiin. Koko näytelmän kiihko laantuu lopussa. Ihmiset lähtevät riisuttuina jatkamaan taivallustaan. Äiti huhuilee vanhinta tytärtään yksinään isossa, lahoavassa talossa. Huh-huh... Mikä meistä ihmisistä tekee kykenemättömiä sekä antamaan toisillemme lämpöä että ottamaan sitä vastaan vaatimuksitta?
Tuli tehdyksi yllätysmatka Helsinkiin ystävättären asemesta. Hän pyrähti Sallan Naruskaan muistamatta teatterikerhon retkeä. Niinpä minä paikkasin, maksoin edullisen reissun ja näin huiman esityksen Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Kyse on amerikkalaisen Tracy Lettsin näytelmästä Elokuu. Teatterin sivuilta löytyy esittelyteksiä ja kuvia:"Pulitzer-palkittua näytelmää on kehuttu parhaaksi amerikkalaiseksi näytelmäksi vuosiin. Se jatkaa samalla linjalla kuin Tennessee Williamsin tai Arthur Millerin näytelmät, mutta monien tabujen kaaduttua se paljastaa vielä uskaliaammin ja samalla mustan huumorin keinoin ihmisten raadollisuuden. -- Ritva Valkama on näytelmän ja näyttämön keskiössä. Hän on Violet Weston, jonka mies on äkillisesti kadonnut. Tämän katoaminen tuo kotiin perheen kolme aikuista tytärtä. Heitä näyttelevät Riitta Havukainen, Heidi Herala ja Aino Seppo. Osansa rouvan ilkeilystä saa tämän sisarta näyttelevä Leena Uotila perheineen. Naisten joukkoon kuuluu myös Kaupunginteatterissa debytoiva Kreeta Salminen ja Jemina Sillanpää. Vastavoimaa naisenergialle antavat mm. Seppo Maijala, Eero Aho, Matti Olavi Ranin, Sami Uotila ja Seppo Halttunen."
Karmean suulaita ovat kaikki näytelmän naiset. Mutta kukaan heistä ei ole kyennyt tarttumaan perheensä arkoihin asioihin ajallaan, vaan niitä on piiloteltu ja niiden myrkyn on annettu hitaasti tuhota perheessä yhden toisensa jälkeen. Silti kaikki naiset pursuavat voimaa, mutta vain yksi tyttäristä tuntee löytäneensä rakkauden. Kohde paljastuu naisen velipuoleksi. Rakkaus tuntuu kuitenkin voittavan, kun pari poistuu sitovan äidin taikapiiristä ja muuttaa New Yorkiin. Koko näytelmän kiihko laantuu lopussa. Ihmiset lähtevät riisuttuina jatkamaan taivallustaan. Äiti huhuilee vanhinta tytärtään yksinään isossa, lahoavassa talossa. Huh-huh... Mikä meistä ihmisistä tekee kykenemättömiä sekä antamaan toisillemme lämpöä että ottamaan sitä vastaan vaatimuksitta?
2 kommenttia:
Jäi epäselväksi -tykkäsitkö ? On ollut kahdenlaista mielipidettä- olen kyllä menossa katsomaan jonain hetkenä , enhän voi sanoa milelipidettäni , ellen itse näe ! Siis miten oli ?
Juu, pölyinen kevät Hesassa ja kurainen landella.Silti se kurainen tuntuu siltä oikelta...Miten sun mökkipuuhat ??!!
Että tykkäsinkö elokuusta? Se ei oikein asetu tykkäämisasteikkoon, kun itse näytelmä näyttää erään perheen niin lopen raadollisena. Vieressä istunut ikäiseni nainen koki pettyneensä, kun väliajalla juttelimme tovin. Minä en. Toinen näytös mykisti vielä ensimmäistä enemmän. Siinä tulvi kuuluville kauan piiloteltuja, perheen keskinäisiä välejä hiertäneitä kovia juttuja. Jotenkin raamatullisiin mittoihin ihmisten synnit kohosivat ja myrkyttivät yhä uusia sukupolvia: alkoholia, pillereitä, huumeita, petoksia. Näytelmä jäi mietityttämään, mikä lienee merkki laatutavarasta. Esitys kaikkine osineen vakuutti. Ritva Valkama tosin sai räävittömillä repliikeillään aikaan odottavia naurunremakoita, kunnes katsojille alkoi kirkastua, ettei kyseessä tosiaan ole mikään komedia.
Lähetä kommentti