Hämeenlinnaan tuli reissatuksi perjantai-iltana, eikä suotta. Moni muukin oli löytänyt tiensä upeasti uudistetulle Verkatehtaalle, jonka Opistotalo-osassa toimii myös Galleria KONE ja Taidelainaamo. Jo vähän ennen näyttelyn avajaishetkeä klo 18 paikalla oli väkeä. Pääsin ennen suurinta ruuhkaa onnittelemaan tekijää. Ehdimme jopa hiukan jutustella Joukon kanssa kuin vanhat didaktikkokaverit ikään. Tosin minä olen ollut jo vuosia vapaalla. Jouko puolestaan on irronnut lehtoriporukasta, kun hänet kohotettiin proffakaartiin viime helmikuun alusta. Uusia uria mies aukoo monella suunnalla. Silti oma taide on yhä kiinteästi läsnä, kuten näyttely todistaa. Sen kävelemisen taidosta kumpuava kuljeskelun teema puhuttelee minuakin. Olen havainnut, kuinka liikuskelu seuloo mielestä esiin yllättäviä polun alkuja, joita seurailemalla ihmeet eivät lopu omissakaan pikku puuhissa.
Jouko on kirjannut näyttelynsä esittelylehtiseen, että teosten taustalla häämöttää sekä Henry Thoreaun kävelemisen filosofia että Olli Jalosen pitkään kypsyttelemä, viime syksynä julkaistu huikea matkakirja 14 solmua Greenwichiin. Ostin sen ystävälleni joululahjaksi, mutta heti joulun jälkeen luin niteen itse ennen lahjan saajaa. Hän taas oli antanut minulle luettavaksi Thoreaun Kävelemisen taito -kirjan. Oivalsin muuten Jalosta lukiessani, että mies on syventynyt Thoreaun ajatuksiin kuljeskelun tärkeydestä. Ei siis ihme, että ylle kuvattu Walking-sarja innosti katsojaa. Niinpä varasin siitä yhden teoksen, joka häämöttää alarivissä kolmantena vasemmalta. Siinä johdanto eiliselle pitkälle metsäkävelylle sekä sen kaikille jatkoille! Työ saakoon hyvän ripustuksen uudessa ympäristössään, kun se saapuu Turkuun toukokuun 19. päivän jälkeen. Silloin Pullisen näyttely päättyy Hämeenlinnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti