Naapurisopua ja -apua

Pääsiäinen ajelutti Turkuun entisen hyvän naapurin. Toi tullessaan komean koristeananaksen ja naisystävän, jonka kanssa olo on ollut silkkaa onnea jo peräti pari vuotta. Oli tosiaan hauska tutustua. Entisinä aikoina elimme silloisen poikamiehen kanssa kuin sopuisat sukulaiset ikään. Hyvä niin, sillä matkaa toistemme taloon oli ja on vain kymmenkunta metriä. Etenkin pihatöitten aikaan juttu luisti, kun ei tarvinnut muuta kuin pysähtyä askareissa. Ja sitten oli se meidän kesäkeittiö! Kesäisiin lättykesteihin, joita oli usein, naapuri piipahti mielellään. Olipa sitten vielä totinen talvikausi 2002 - 2003, jolloin naapuri suostui toimimaan meillä yhä pahemmin lihastautinsa heikentämän isännän henkilökohtaisena avustajana, kun omaishoitaja oli töissä. Kunta maksoi naapurille pientä korvausta työtunneista. Muitakin avustajia tarvittiin, mutta naapurin mies oli ylivoimaisesti paras. Kumma juttu muuten, kuinka parikin hoitofirman naisihmistä osasi olla ylen suulaita ja heikosti avustettavan tarpeita hoksaavia, kun taas naapurin mies vailla minkäänlaista alan koulutusta älysi, mitä toinen mies kulloinkin tarvitsi. Ruuista kenenkään avustajan ei tarvinnut huolehtia muuten kuin tarjoamalla valmista. Kunhan lämmittivät minun valmiiksi tekemääni. Muistoja riittää, mutta tulevaisuuskin houkuttelee vielä. Ei minua kuulemma unohdeta Lietoon, vaan sinnekin lupasivat tulla käymään.