Näinä aikoina, jolloin lehdet ovat puhkeamassa puskiin ja puihin, on päästävä heilumaan haravan kanssa heinikkoon. Lapsuudenkotini nurkalta löytyi eilen sopiva parin tunnin työmaa. Nykyisten asukkaiden kanssa - tytär perheineen - olin sopinut diilin. Tuli siinä vähän putsatuksi kaupungin puoltakin. Sitä hommaa jatkan lähipäivinä ja maisemoin paikan, jonne muutama perhekunta yhä kippaa puutarhajätteitään. Samoin on tehty vuosikymmeniä. Sapiskaa saatiin ainakin kerran 1950-luvulla, kun Isontalon Impi otti ja rustasi toimistamme äkeän tekstin Turun Sanomien yleisönosastoon. Ei isäpappani siitä hätkähtänyt varsinkaan, kun naapurin emäntä ärhenteli milloin mistäkin. Olihan meillä sitä paitsi kyseisessä notkelmassa työkalukoppi ja ulkohuonekin. Jokunen vuosi sitten kaupungin miehet putsasivat paikalta enimmät isot oksat. Vapun tietämillä minä jatkan puuhaa tasoittelemalla kasat ja levittelemällä haravointituotteita ympäriinsä. Onpahan paikasta ison alan vallanneilla nokkosilla pöyhittyä maata kasvualustanaan! Tiedä vaikka saisin pikapuoliin palkkani villivihanneksina. Nokkoset ovat hyvää syötävää, kun ne ensin pesee ja ryöppää. Pakastimessa tuppaavat tosin säilymään turhan monta vuotta...
tiistaina, huhtikuuta 28, 2009
Jo vihertää!
Näinä aikoina, jolloin lehdet ovat puhkeamassa puskiin ja puihin, on päästävä heilumaan haravan kanssa heinikkoon. Lapsuudenkotini nurkalta löytyi eilen sopiva parin tunnin työmaa. Nykyisten asukkaiden kanssa - tytär perheineen - olin sopinut diilin. Tuli siinä vähän putsatuksi kaupungin puoltakin. Sitä hommaa jatkan lähipäivinä ja maisemoin paikan, jonne muutama perhekunta yhä kippaa puutarhajätteitään. Samoin on tehty vuosikymmeniä. Sapiskaa saatiin ainakin kerran 1950-luvulla, kun Isontalon Impi otti ja rustasi toimistamme äkeän tekstin Turun Sanomien yleisönosastoon. Ei isäpappani siitä hätkähtänyt varsinkaan, kun naapurin emäntä ärhenteli milloin mistäkin. Olihan meillä sitä paitsi kyseisessä notkelmassa työkalukoppi ja ulkohuonekin. Jokunen vuosi sitten kaupungin miehet putsasivat paikalta enimmät isot oksat. Vapun tietämillä minä jatkan puuhaa tasoittelemalla kasat ja levittelemällä haravointituotteita ympäriinsä. Onpahan paikasta ison alan vallanneilla nokkosilla pöyhittyä maata kasvualustanaan! Tiedä vaikka saisin pikapuoliin palkkani villivihanneksina. Nokkoset ovat hyvää syötävää, kun ne ensin pesee ja ryöppää. Pakastimessa tuppaavat tosin säilymään turhan monta vuotta...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Lapsuuden maisemat ?? Sehän kirvoittaa jo ajatusta ja tekstiä -harvinaista herkkua -jos sitä on sitten ollut . Mutta aikahan tuppaa kultaamaan -sulla taisi olla onnellinen lapsuus ?
Jes, kultaa alkaa olla kosolti ihan tavallistenkin muistojen yllä. Sen se aika tekee. Lapsuuden onnellisuudesta en niin tiedä, mutta jälleenrakennuksen ajan puuhakkuus tuntuu tarttuneen kuin piki pintaani. Yhä uudestaan löydän itseni rakentamispuuhista.
Lähetä kommentti