Jokirannan Ars Novassa on meneillään Ulla Rantasen näyttely. Viimeksi olen nähnyt hänen töitään 60-luvulla Turun taidemuseossa. Silloiset lyijykynätyöt häilyvät yhä mielessäni, sillä en muista nähneet koskaan myöhemmin yhtä voimallisia viivoja ja väkevää sommittelua - ilman värejä.
Nyt ennakkotiedot kertovat, että Rantasen graafisia töitä täplittävät väriläikät. Iltapäivällä näen hänen esille tuodut työnsä, kun vartavasten menen Ars Novaan. Ja huomenna kerron, minkä jäljen Rantasen teokset minuun jättivät. Pohjustuksesi sekä itselleni että muille Rantasesta kiinnostuneille poimin Grafikanpaja Himmelblaun sivulta seuraavat maininnat tästä päivän nimikkotaiteilijasta:
Taidemaalari ja -graafikko Ulla Rantanen tunnetaan erityisesti suurista lyijykynä- ja hiilipiirroksistaan ja vauhdikkaasta, tummalla viivalla jännitteitä luovasta käsialastaan. Hänen uuden metalligrafiikkansa aiheet ovat muistikuvia Afrikan raikkaista väreistä ja maanläheisestä elämästä, johon hän on päässyt tutustumaan jo usean vuoden aikana Keniassa, Nairobin lähellä talvisin oleskellessaan.
Rantasen taiteen taustalta voi aistia voimakkaan elämyksen, luonnossa koetun hyvänolontunteen. Väri on välillä läpikuultavaa harsoa, joskus valuvan veden muistuma, välillä kiven kaltainen tihentymä. Tumman hiilipiirrosjäljen rinnalle hän on poiminut usein keltaisen tai sinisen henkireiän, joka saa koko kuvan sykkimään.
Aiemman tuotannon tummat ja siniset sävyt ovat saaneet rinnalleen lämpimiä värejä. Routaisten uhrikivien rinnalla elävät nyt lämpimät havainnot afrikkalaisesta kulttuurista. Kuvista voi erottaa eläinsuojan tai aitauksen muodon, mutta niitä voi myös katsoa abstrakteina viivan ja volyymin tutkielmina.
"Kauneus lyö Afrikassa niin voimakkaana päälle, että olisi ihan outoa, jos ei siitä mitään mukaan tarttuisi", taiteilija kommentoi uutta graafista luomiskauttaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti