Hämeenlinna kutsuu

Kun ilta koittaa, Hämeen linnan vanhaan linnatupaan kokoontuu iso joukko nykyisiä ja pari entistäkin opettajankouluttajaa saattelemaan eläkkeelle kahta Marttia. Molemmat ovat olleet varsinaisia didaktiikan kantapeikkoja, uurtaneet luotettavasti uraa 1970-luvusta asti, jolloin luokanopettajakoulutus siirtyi yliopistoihin. Tunnettuna seminaarikaupunkina Hämeenlinna sai pitää Semppuna tunnetun koulutusyksikön paikkakunnalla, vaikka siitä tuli osa Tampereen yliopistoa. Kipeästi filiaali on saanut tämän tästä tuta olonsa epävarmaksi. Säännöllisesti kuin vuotuinen flunssaepidemia pullahtaa näet esiin hankkeita, joilla yritetään siirtää luokanopettajakoulutus Tampereelle. Mutta yhtä varmasti kuin flunssa-aalto talttuu, näyttää myös siirtoyrityksistä hiipuvan puhti. Mikään ei tiettävästi tällä haavaa suuresti häiritse kunnianarvoisan laitoksen olemassa oloa, ellei sitten kahden erinomaisen miehen siirtyminen pois aktiivipalvelusta. Kassi odottaa pakattuna ja auto starttivalmiina tätä juhliin lähtijää. Saman tien pyörähdän vielä edemmäs sisämaahan, kun kerran irtoan jokirannasta. Niinpä seuraavat merkinnät blogiin ilmestyvät vasta ensi maanantaina. Leppoisaa viikonloppua!