tiistaina, helmikuuta 19, 2008

Narun päässä

Muutaman kummallisen päivän olen saanut tuta, millaista on toimia koiravanhuksen passarina. Illalla käytiin melkoinen henkien taistelu siitä, missä kumpikin nukkuu. Pultti asettui sänkyni viereen, vikisi ja tuijotti vetoavasti silmiin: nosta sänkyyn! Itse se ei 15-vuotiaan kypsässä iässä enää jaksa hypätä. Enkä minä mokoma huolinut tätä herraa viereeni. Parin tunnin kiistaan sisältyi ulkona vietettyjä hetkiä kuuta katsellen ja ilmaa nuuhkien, kunnes yhden aikoihin yöllä otin ja vein sen omaan koppaansa kahden oven taakse - enkä enää kuullut vikinöitä. Vihdoin aamulla kuuden aikoihin avasin ovet ja kohtasimme kuin ylimmät ystävät. Herra sai ruokansa ja ilmoitti saman tien haluavansa välttämättä ulos. Tätä pyyntöä kannatti noudattaa ja suostua toviksi kulkemaan narun päässä. Pikku pakkasessa ei kauan tarvinnut värjötellä, kun jo narun jatkekin pääsi sisälle. Nyt Pultti pötköttää kopassaan ja kuivattelee töppösiään uudelleen umpiunessa. Miten käynee illalla, kun minuakin nukuttaisi?

Ei kommentteja: