Tulipa tehdyksi

Kuvahommat vievät tätä isoäitiä yhä uusiin laitehankintoihin ja -asennuksiin. Tämän päiväinen urakka oli tuoreen mustesuihkutulostimen käyttöön otto. Pakko oli yrittää, vaikka hirvitti. Ja nyt se on tehty! Tyylipisteet jäävät vähäisiksi, sillä kaikin kohdin en kyennyt oitis seuraamaan ohjeita, vaikka ne ovat suorastaan ylettömän selkeät. Kompastelin jo väripatruunoiden paikoilleen asettamisessa. Ne olivat jääneet paitsi viimeistä, tukevaa napsautusta paitsi yksi, joka kai vahingossa tuli heti saaneeksi kunnon kiinnityksen. No, oranssi merkkivalo tuikki tuikkimistaan, joten oli pakko vähitellen huomata se ja ruveta selvittämään syytä tuikkeeseen. Kuinka ollakaan, työpöydälle oli jo cd-levyltä tallentunut ruutuopas, joka kehotti laskemaan, kuinka monta kertaa merkkivalo tuikki perä perää. Neljä kertaa tarkoitti, että vika löytyy väripatruunoista. Ja sieltähän se paljastui. Moka ehkä auttaa muistamaan, miten homma hoidetaan, kun on aika vaihtaa patruunoita. Loppuasennus sujui sutjakasti. Laite toimii, sillä yksi kaunis printti syntyi saman tien sivusta, joka odotti tätä juhlahetkeä. Seuraavat väritulosteet ovatkin muilta osin valmiita DVD-levyjä sekä niiden kansia.