Keskellä kirkasta toripäivää, pyytämättä ja yllättäen, pääsin osalliseksi nuorison voimallisesta rynnistyksestä. Huuto raikasi paljon suuremmalla joukolla kuin silloin ennen, kun itse kipusin abina kuorma-auton lavalle. Vuosia myöhemmin kuulin, että meidän porukasta ainakin yksi unohtui vessaan. Mikä surku ja pettymys!
Tämmöistä tänään, ihan muuta huomenna. Iloista ystävänpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti