Illalla pääsin pitkästä aikaa kilisyttämään sukkapuikkoja, vieläpä tosi paksuja. Tuli nääs luvatuksi naapurin Tiinalle, että kudon hänellekin samanlaisen pörröpipon, jonkalaisessa pylvästelen talvikeleillä. Kun pipon vetää alas otsalle, tuntee itsensä sopivan pöljäksi, mutta näkee kuitenkin ympärilleen. Mikäs on pidellessä pehmoisia lankoja samalla, kun telkkari tarjoilee iltaviihdykettä korville ja sivuvilkaisulla silmillekin! Äkkiä pipon kutoo, sillä jo tänään Tiina saa omansa valmiina, kunhan viimeistelen pörrön päälaelta umpeen ja tikutan siihen vielä nipukan kuin antenniksi. Siltä varalta että homma sattuis kiinnostamaan jotakuta lukijaa, tarjoilen ohessa ohjeen. Se on kierrätystä Liedossa asuvalta ystävältä.
1 kommentti:
Ei sovi Hesan viimoihin, pörrö laskee hujun läpi , mutta landelle voisi moista ajatella . Pari tiukkaa pipoa olen tikunnut jo , mutta veti ne silmille tai raivolle , pukevuus on nollassa ja myssyt kaapissa.
Lähetä kommentti