Aamuhämärissä Nuutti pyyhälsi jokirantaan ja vei parvekkeelta valopuun vinttiin, pöydältä punaliinan pyykkiin yms. Pikkuisen autoin nuuttipukkia puuhissaan. Joesta ovat jäitä hävittäneet lauhat lounatuulet jo muutaman päivän niin, että joulun myötä meni myös talvi. Käsillä olleesta perinnekirjasta rupesin katsomaan, mitä Nuutin päivästä sanotaan. Tällaisia tietoja löytyi: Nykyallakassa Nuutin nimipäivä on 13.1., mutta 1700-luvun alkuun asti se oli 7.1. Vanha kansa nimesi myöhemmän nuutin
uudeksi nuutiksi. Keskiajallakin joulurauha päättyi yhden käytännön mukaan 7.1., toisen mukaan 13.1. Olipa kyseessä vanha tai uusi nuutti, se on aina merkinnyt joulukauden loppumista. Nuutin päivä on muuten saanut nimensä kahden tanskalaisen Knud-nimisen pyhimyksen mukaan, pyhän Knudin ja herttua Knud Lavardin. Molemmat kokivat marttyyrikuoleman varhaisella keskiajalla. Herttua Knud Lavardin tappoi hänen serkkunsa 7.1.1131. Varmaa selitystä päivän siirtämiselle viikkoa myöhemmäksi ei ole. Mahdollisesti pyhimysjuhlalla haluttiin korvata pakanallinen
jul-juhla, muinaisviikinkien mahtava joulu. Tiedä sitten, mistä nuuttipukit ovat alkuisin. Ehkä nuoriso vain halusi huvitella, kun ei työtäkään sopinut joulurauhan aikana tehdä. Vielä 1930-luvulla nuuttipukkeja liikkui Etelä- ja Lounais-Hämeessä sekä Varsinais-Suomessa. Niistä ja pukkien laulamista huimista renkutuksista löytyy punastuttavia esimerkkejä muun muassa käyttämästäni
Suuresta perinnekirjasta. Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt. Toim. Satu Aalto. Hämeenlinna 1999.
Aamuhämärissä Nuutti pyyhälsi jokirantaan ja vei parvekkeelta valopuun vinttiin, pöydältä punaliinan pyykkiin yms. Pikkuisen autoin nuuttipukkia puuhissaan. Joesta ovat jäitä hävittäneet lauhat lounatuulet jo muutaman päivän niin, että joulun myötä meni myös talvi. Käsillä olleesta perinnekirjasta rupesin katsomaan, mitä Nuutin päivästä sanotaan. Tällaisia tietoja löytyi: Nykyallakassa Nuutin nimipäivä on 13.1., mutta 1700-luvun alkuun asti se oli 7.1. Vanha kansa nimesi myöhemmän nuutin uudeksi nuutiksi. Keskiajallakin joulurauha päättyi yhden käytännön mukaan 7.1., toisen mukaan 13.1. Olipa kyseessä vanha tai uusi nuutti, se on aina merkinnyt joulukauden loppumista. Nuutin päivä on muuten saanut nimensä kahden tanskalaisen Knud-nimisen pyhimyksen mukaan, pyhän Knudin ja herttua Knud Lavardin. Molemmat kokivat marttyyrikuoleman varhaisella keskiajalla. Herttua Knud Lavardin tappoi hänen serkkunsa 7.1.1131. Varmaa selitystä päivän siirtämiselle viikkoa myöhemmäksi ei ole. Mahdollisesti pyhimysjuhlalla haluttiin korvata pakanallinen jul-juhla, muinaisviikinkien mahtava joulu. Tiedä sitten, mistä nuuttipukit ovat alkuisin. Ehkä nuoriso vain halusi huvitella, kun ei työtäkään sopinut joulurauhan aikana tehdä. Vielä 1930-luvulla nuuttipukkeja liikkui Etelä- ja Lounais-Hämeessä sekä Varsinais-Suomessa. Niistä ja pukkien laulamista huimista renkutuksista löytyy punastuttavia esimerkkejä muun muassa käyttämästäni Suuresta perinnekirjasta. Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt. Toim. Satu Aalto. Hämeenlinna 1999.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti