Tammikuun 2. on merkkipäiviäni, sillä Helsingissä 24 vuotta sitten klo 16 syntyi ensimmäinen lapsenlapsi, tomera tummasilmäinen ja -tukkainen tyttö. Pakkasta oli kuten näinä valoisina päivinä jopa Turussa. Silloin yli 25 asteen pakkaset jatkuivat yhdeksän viikkoa, ellen väärin muista. Koska vauvaa ei voinut pariin kuukauteen viedä ulos, autolastillinen isovanhempia reissasi Kangasalta Puistolaan ihmettä katsomaan ja tulokkaaseen tutustumaan. Muistelen, että 1980-luvun puolivälissä oli toinenkin totinen pakkastalvi, jolloin kylmää piti useita viikkoja peräkkäin. Heti seuraavan vuoden syksynä syntyi näet toinen tyttö, joka jouluna tuotiin Norjasta asti näytteille silloisiin mummuloihin Kangasalle ja jota täytyi pitää lämpimänä sisätiloissa. Tarulta tuntuvat moiset kylmyydet näinä ilmastouhkien aikoina. Tosin kuka tietää, vaikka kohta jo saisimme uudestaan tuta kunnon kylmät.
perjantaina, tammikuuta 02, 2009
Valoa!
Tammikuun 2. on merkkipäiviäni, sillä Helsingissä 24 vuotta sitten klo 16 syntyi ensimmäinen lapsenlapsi, tomera tummasilmäinen ja -tukkainen tyttö. Pakkasta oli kuten näinä valoisina päivinä jopa Turussa. Silloin yli 25 asteen pakkaset jatkuivat yhdeksän viikkoa, ellen väärin muista. Koska vauvaa ei voinut pariin kuukauteen viedä ulos, autolastillinen isovanhempia reissasi Kangasalta Puistolaan ihmettä katsomaan ja tulokkaaseen tutustumaan. Muistelen, että 1980-luvun puolivälissä oli toinenkin totinen pakkastalvi, jolloin kylmää piti useita viikkoja peräkkäin. Heti seuraavan vuoden syksynä syntyi näet toinen tyttö, joka jouluna tuotiin Norjasta asti näytteille silloisiin mummuloihin Kangasalle ja jota täytyi pitää lämpimänä sisätiloissa. Tarulta tuntuvat moiset kylmyydet näinä ilmastouhkien aikoina. Tosin kuka tietää, vaikka kohta jo saisimme uudestaan tuta kunnon kylmät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti