Eilen vietettiin vainojen uhrien muistopäivää, tänään ihan yksityisesti muisteltiin edesmennyttä serkkua hänen varhaisimman lapsuudenystävänsä kanssa. Herkkiä hetkiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tutkiskelen nettipäiväkirjan pitoa ja kuulostelen, mitä minussa kirjoittajana tapahtuu. Saanko esim. aikaan riittävän kiinnostavia juttuja, joita ystävät ja perheenjäsenet jaksaisivat lukea? Olen lähettänyt kolmisenkymmentä kutsua suljetun blogini potentiaalisille lukijoille. Ilokseni moni on noudattanut kutsua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti