Illuusioita

Yle Teema lähettää sarjana ohjelmia kommunismin illuusiosta. Tänään oli vuorossa Stalin ja se, miten hän sekä hurmasi että terrorilla pakotti ihmiset hurraamaan hänen johtajuudelleen. Brittiläisen sosiologin mukaan kyse on ollut paljolti siitä, minkä pillipiiparin perässä eurooppalaiset tavoittelivat uutta utopiaa, kun kristinusko oli menettänyt otettaan ihmisten tajunnoista. Tarjollehan ilmaantui kommunismin lisäksi kansallissosialismi ja fasismi. Vain kolmasosa eurooppalaisista kuulemma pysytteli niistä erillään. Kuinka ihmiset saattoivat sivuuttaa Stalinin pakkovallan miljoonine uhreineen? Ohjelmassa esiintyneet asiantuntijat vastasivat, että tuntui kuin vain Stalinin johdolla kommunismi kykenisi nitistämään natsismin. Sama tietysti myös toisin päin: kansallissosialismin kannattajat kävivät pyhää sotaa kommunismia vastaan.

Kommunismin utopia vetosi voimallisesti nuoriin vielä niihin aikoihin, kun opiskelin historiaa 1960- ja 70-lukujen taitteessa. Hurmahenkisimmät liehuttivat lippujaan taistolaisina ja tavoittelivat suurta mullista. Sillä olisi kerta heitolla pyyhkäisty vanha, mätä yhteiskunta uuden uljaan tieltä - aivan kuten Venäjän bolsevikkivallankumouksen aikoihin. Minäkin valitsin lopputentikseni Venäjän poliittisen aatehistorian 1800 - 1900-luvuilla. Tulin jopa lukeneeksi monta sataa sivua itsensä Leninin tekstejä. Muistan senkin, kuinka professori vaivoin pidätteli hymyään, kun hän kaiken lopuksi vielä suullisesti tenttasi minua. Proffa ei elätellyt kommunismista mitään illuusioita kuten en minäkään kaiken aiheesta selville saamani jälkeen. Mutta sosialidemokraatti minusta tuli.

Eilen illalla katselin lähetystä, joka käynnisti Yhdysvaltain uuden presidentin virkaan astujaisjuhlallisuudet. Yhä edelleen joukkokokouksilla haetaan yhteyttä kansakunnan potentiaaliseen voimaan. Tuntui kuin valtaisia väkijoukko olisi ottanut omakseen We are one - tunnuslauseen. Missä mahtanevat lymyillä synkeät vastustajat? Mikä lienee läntisen suurvallan tulevaisuus ehyenä kokonaisuutena? Itse en osaa epäillä Yhdysvaltain pysyvyyttä, joten toivotan hartaasti menestystä Barry Obaman johdolla alkavaan talous- ja sotasotkun selvittämiseen. Jos ja kun amerikkalaiset voittavat sen taistelun, Yhdysvallat tuskin ihan äkkiä hajoaa...