Tuttuun ympäristöön turtuu, ellei välillä ravistele itseään ja ryhdy katsomaan. Tänään tuli kuljetuksi pitkästi toista tuntia ennen kulkematonta reittiä lapsuudesta tuttuihin paikkoihin. Raunistulan sillalla joskus 1940-luvulla aina piti pysähtyä, jos höyryveturi lähestyi ja purskautti mahtavan pilven. Siihen pääsi toviksi piiloon. Enää ei tule pilvipiiloja, vaan pitkiä varjoja, kun talviaurinko valaisee matalalta. Tuomiokirkko melkeinpä kasvaa sillasta eikä vaikuta kovin majesteettiselta tästä vinkkelistä katsottuna. Reissun päätteeksi piti vielä kotinurkilla pysähtyä punaisiin valoihin, jolloin ykskaks huomasin vanhan, koristeellisen rakennuksen seinällä patsaan. Enpä ollut ennen tullut kiinnittäneeksi siihen mitään huomiota. Näitä kiireettömiä kuljeskeluja on siis aihetta jatkaa. Ties mitä löytöjä bongailijan kameraan taas tarttuukaan.
Tuttuun ympäristöön turtuu, ellei välillä ravistele itseään ja ryhdy katsomaan. Tänään tuli kuljetuksi pitkästi toista tuntia ennen kulkematonta reittiä lapsuudesta tuttuihin paikkoihin. Raunistulan sillalla joskus 1940-luvulla aina piti pysähtyä, jos höyryveturi lähestyi ja purskautti mahtavan pilven. Siihen pääsi toviksi piiloon. Enää ei tule pilvipiiloja, vaan pitkiä varjoja, kun talviaurinko valaisee matalalta. Tuomiokirkko melkeinpä kasvaa sillasta eikä vaikuta kovin majesteettiselta tästä vinkkelistä katsottuna. Reissun päätteeksi piti vielä kotinurkilla pysähtyä punaisiin valoihin, jolloin ykskaks huomasin vanhan, koristeellisen rakennuksen seinällä patsaan. Enpä ollut ennen tullut kiinnittäneeksi siihen mitään huomiota. Näitä kiireettömiä kuljeskeluja on siis aihetta jatkaa. Ties mitä löytöjä bongailijan kameraan taas tarttuukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti