Kärsitty on vilua, muttei sentään nälkää, kun eväät on sipulissa. Tuuli vieläkin yrittää pyyhkiä meitä kumoon. Ollaan muina narsisseina vaan tanakasti pystyssä ja kurkotetaan kohti aurinkoa. Tänä vuonna meikäläisen elo ei sitten ole mikään hätäinen kukahdus, vaan alkuun päästyä piiiitkän pitkä kukinta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti