Outo leffa

Perjantaina tuli katsotuksi DVD:ltä leffa, joka ei suostu poistumaan ajatuksista. Auttaisikohan asiasta kirjoittaminen häätämisessä? Kopioin tähän elokuvan nettiesittelyn, koska se johdattaa harhaan: Valokuvaaja Alex ja kaunis Aimee tapaavat sattumalta ja rakastuvat toisiinsa intohimoisesti. Todellisuus sulaa pois jonnekin taustalle ja rakkaus on ainoa luonnonlaki, joka enää merkitsee mitään. Mutta jossain on toki olemassa harmaa arkikin, tuo maailma, jossa Alex seurustelee Simonen kanssa. Menneisyys on kuitenkin suljettu kirja rakastuneelle miehelle ja ainoa tie eteenpäin on Aimee. Kööpenhaminasta kehkeytyy todellinen labyrintti ja vaativa koetinkivi Alexin yrittäessä päästä uuden elämän alkuun. Alexin on nyt selvitettävä itselleen, kuinka paljon hän on valmis uhraamaan saavuttaakseen suuren rakkauden. Nuori debyyttiohjaaja CHRISTOFFER BOE nostatti todellisen myrskyn Cannesissa voittaessaan arvostetun Caméra d'Or -palkinnon. Reconstruction on läpikotaisin omaperäinen tarina arjen ja unelman risteyskohdasta, jossa kaikki on mahdollista. Elokuva kääntää ajan ja paikan lainalaisuudet päälaelleen tehdäkseen tilaa sydämen vaatimuksille. Alexin roolissa nähdään palkittu NIKOLAJ LIE KAAS. Kaksoisroolissa sekä Aimeena että Simonena nähdään maaginen norjalaisruotsalainen näyttelijätär, palvottu MARIA BONNEVIE (”Dina”). Tämä erilainen rakkauselokuva valaa uskoa elokuvan mahdollisuuksiin inhimillisten tunteiden elinvoimaisena välittäjänä. Teksti mainostaa leffaa ajan ja paikan lainalaisuudet päälaelleen kääntävänä rakkaustarinana, josta kuitenkin saa mielikuvan juonellisuudesta. Mutta selkeää juonta ei ole tarjolla. Sen sijaan katsoja pääsee osalliseksi kohtausten sarjasta, jossa ensi alkuun muunnellaan miehen ja naisen ensitapaamista. Sama kohtaus siis muutamaan kertaan uudestaan, varioituna. Katsojalle sanotaan kyllä ennen ensimmäistäkään kohtausta, että kyseessä on kaikilta osin fiktio. Vähin erin selviää, että kohtauksia luo ja muuntelee kirjailija, joka asettuu vaimonsa kanssa upeaan hotellisviittiin ja jättää tämän sinne yksinään. (Itse asiassa myös kirjailija on leffan käsikirjoittajan luoma fiktio.) Kirjailija poistuu vuorokaudeksi viimeistelemään romaaniaan. Ensin hän tapaa hotellin ravintolassa jonkun Monikan (kustannustoimittaja, rakastajatar?), mutta miettii, mitä vaimo tekee sängyssä. Sinne ilmestyykin se mies, joka näkyy kaikissa kohtauksissa milloin ns. vaimonsa, milloin kirjailijan vaimon kanssa. Leikkiin kuuluu, että kumpaakin vaimoa näyttelee Maria Bonnevie. Seuraa tapaamisia ja eroja, yhä uudestaan. Ympäristöt vaihtelevat kahviloista katuihin, metroista asuintalojen rappukäytäviin ja hotelliin. Mies on valokuvaaja, joka katsoo tilanteita kameransa läpi, kunnes rahattomana, lompakkonsa hukanneena myy työvälineensä. Häntä eivät enää tunnista vanhat kaverit, ei "vaimo" eikä kirjailijankaan vaimo. Syntyy hämäriä, kafkamaisia paniikin hetkiä. Kirjailijaa haastatellaan (televisioon?), hän puhuu syvällisiä naisen ja miehen rakkauskokemuksen eroista. Ajatuksissaan hän yhä kamppailee romaaninsa lopun kimpussa. Se ilmestyy käsin kirjoitettuna paperille. Kirjailijan ilme kertoo tyytyväisestä helpotuksesta, hän "löytää" vaimonsa luo, "valokuvaaja" tulee torjutuksi hotellin portaissa, pariskunta lähtee yhdessä Roomaan. Sinne kaikki tiet vievät! Huh-huh. En muista nähneeni yhtä outoa elokuvaa, joka kaikessa omituisuudessaan pakotti katsojan paitsi tuijottamaan kummia kuvia myös pää pyörällä pohtimaan, mistä on kyse. Ehkä vain omat juonikertomuksen odotukset tekivät katsomisen vaikeaksi. Leffan "omituisuudet" taisivat olla aivan selkeitä, mutta toisistaan irrallisia palasia, joilla "kirjailija" kokeili tiettyjä ratkaisuja tekeillä olevaan romaaniinsa. Onneksi leffa on vain 1,5 tunnin mittainen. Sen ajan jaksoin keskittyä. Vaikka nähty yhä mietityttää ja kiehtookin, ihan äkkiä tuskin vuokraan tätä DVD:tä uudestaan.