lauantaina, maaliskuuta 29, 2008
Kyllä lähtee!
Meri avoinna, tuuli ulapalla - sinne mennään! Saarronniemen kärjessä Ruissalossa pääsi tänään sivusta seuraamaan, kuinka kovan homman takana on hetken vauhtihurmio. Kun surffailija vaivoin nousi laudalle ja yritti nostaa purjetta, se kellahti takaisin veteen. Mutta kun purje lopulta nappasi tuulen, niin lauta lensi laineilla kauas pois lähtörannan tyvenestä. Käännös takaisin teetti taas töitä. Monilta purje lopsahti siinä koitoksessa mereen ja nousi sieltä vasta pitkällisen ponnistuksen tuloksena.
Samalla reissulla tuli mietityksi puitten strategioita, kun ne ovat koko ikänsä taistelleet tuulen kanssa uloimmassa niemenkärjessä. Periksi kannattaa antaa, mutta vain sen verran, että pääsee asettumaan pötkölleen. Turha silloin on enää myrskyjenkään kammeta runkoa kumoon, kun se jo maata röhnöttää oksat sojossa. Niissä sopii tuulten tuiverrella ja vaikka katkoa muutama. Siitä ei ainakaan tämä petäjä kuole.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti