Vanhaa ja vaurioitunutta

Jokirantaa uhkaa sortuminen. Vesi virtaa niin uomassa kuin laidoilla. Isoja koloja on syöpynyt kävelytien reunakiveyksen saumojen kohdalle ja sysännyt kivet irvistelemään uhkaavasti. Kuinkahan pitkään menisi, ennen kuin ne kellahtaisivat jokeen? Niitä molskahduksia tuskin päästään ihan äkkiä ihmettelemään. Paikka paikoin reunukset on näet jo korjattu, uusia työmaita käynnistyy vuosittain. Työ ei ole mitään näpertelyä, vaan tiukkaan museoviraston ja vesirakentamisen asiantuntijoiden ohjailemaa. Joka ikinen alkuperäinen reunakivi sekä uoman että kävelytien laidalla saa numerolapun kylkeensä ennen syrjään siirtämistä. Ne palautetaan entisille paikoilleen, kunhan varsinainen uoman reunojen betonivahvistus on valmistunut. Kuvassa näkyvällä vastarannalla päästäneen betonitöihin pikapuoliin. Ennen pitkää rantaa näyttää taas melkeinpä vanhalta. Vain se ero on havaittavissa, etteivät kivet enää irvistele.