Sadetta lipailleen luppoaamun päähänpisto oli lähteä tarkistamaan, onko tuomiokirkko yhä paikoillaan. Sieltähän se Unikankareelta löytyi, niin kuin piti. Tuntuu lähes käsittämättömältä, että juuri tässä pyhäkössä olen päässyt ensi kertaa ripille. Eikä kulunut montakaan vuotta, kunnes kävelin häämarssin tahdissa kirkon pitkää käytävää solmimaan isoja, kuolemaan asti ulottuvia lupauksia. Näin päivinä asia on mielessä, koska ensi tiistaina tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun kuolema vei toisen, pitkään sairastaneen sopijan.
Mutta vanha kirkko saa nauttia hyväkuntoisena rauhastaan. Sitä ei edes vilkas autoliikenne enää vuosiin ole turhan läheltä häirinnyt. Aukion poikki portaita ja jyhkeää tornia lähestyessään ehtii kävelijäkin rauhoittua.
keskiviikkona, maaliskuuta 12, 2008
Tallessa on
Sadetta lipailleen luppoaamun päähänpisto oli lähteä tarkistamaan, onko tuomiokirkko yhä paikoillaan. Sieltähän se Unikankareelta löytyi, niin kuin piti. Tuntuu lähes käsittämättömältä, että juuri tässä pyhäkössä olen päässyt ensi kertaa ripille. Eikä kulunut montakaan vuotta, kunnes kävelin häämarssin tahdissa kirkon pitkää käytävää solmimaan isoja, kuolemaan asti ulottuvia lupauksia. Näin päivinä asia on mielessä, koska ensi tiistaina tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun kuolema vei toisen, pitkään sairastaneen sopijan.
Mutta vanha kirkko saa nauttia hyväkuntoisena rauhastaan. Sitä ei edes vilkas autoliikenne enää vuosiin ole turhan läheltä häirinnyt. Aukion poikki portaita ja jyhkeää tornia lähestyessään ehtii kävelijäkin rauhoittua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti