Kuolemantanssi

Ismo Kallio (Edgar) ja Tea Ista (Alice) raastavat avioparina toisiaan Strinbergin Kuolemantanssissa, jota esitetään Kansallisteatterin Willensaunassa. Kumpikin on rooliinsa turhan iäkäs, mikä tulee ilmi kolmannen henkilön, Kurtin, ilmestyessä Jukka-Pekka Palon hahmossa näyttämölle. Tämä 1954 syntynyt näyttelijä sopii osaansa, on uskottavasti noin 50-vuotias. Myös pääparin pitäisi olla, koska Kurtin ja Alicen välillä leimahtaa hetkeksi uudestaan heidän nuoruutensa aikainen rakkaus. Pääparista kumpikin on yli 70:n ikäisiä, joskin vetreitä ja charmantteja. Aika ajoin jäin hämmästelemään näiden eläkeläisten jaksamista isoissa rooleissaan. Mutta miksi heidät on valittu niihin? Mainittu seikka haittaa näytelmään paneutumista. Toisiinsa takertuneen avioparin keskinäisestä sodankäynnistä puuttuu nuoremman ihmisen kiihkoa, sellaista vihaksi kääntynyttä seksuaalisuutta, joka ei salli fyysisiä kosketuksia, vaan sitoo sanasotaan. Amerikasta palannut Kurt on eläväinen, mutta hänen nukkavieru ja ahdas ruskea pukunsa jo vihjaa, ettei hänessä ole miestä. Hetken hän ja Alice uskottelevat toisilleen, ettei serkusten välinen, aikoinaan orastanut rakkaus ole unohtunut. Mutta Edgar on se, joka mestarin ottein määrää kuvion ja kaappaa myös Kurtin mukaan kammottavaan uhkailuun ja vehkeilyyn. Alicen ja Kurtin heiveröinen yhteispeli raukeaa. Lopulta Edgar löytää oman tanssittajansa yhä lähemmäs hiipivästä kuolemasta. Se näyttäytyy mustana tuonettarena tanssitaiteilija Katja Salmisen esittämänä lempeänkauniina hahmona. Lopun lyhyt viitaus kahden nuoren rakastavaisen toisiinsa kietoutumisesta sävyttyy lohduttomaksi, sillä katsojalla on silmissään kuva tulevaisuudesta täynnä keskinäistä vihaa. Se päättyy vasta sitten, kun kuolema tekee tehtävänsä. Kuulostaa vaikuttavalta. En kuitenkaan kokenut valaistumista enkä huomaa ihmissuhteitten ymmärrykseni suuresti syventyneen, vaikka tarjolla oli tilanteita, joissa kukoisti manipulointi, vallankäyttö ja siihen suostuminen, omista tavoitteista ja tarpeista luopuminen, käpertyminen sairaalloiseen eristäytymiseen, hybris. Loppujen lopuksi eniten hämmästytti Kallion ja Istan sitkeys jatkaa ammatissaan.