Tuore näkymä mummun työhuoneesta kertoo uutisen, sillä eilen sain puretuksi paketeista sekä tietokoneen keskusyksikön että näytön, kumpikin tuhteja ja tuliteriä. Läppäri, jolla olen tullut juttuun runsaat pari vuotta, sulki häpeillen luukkunsa, kun kuvassa piti antaa uutuuksille tilaa. Pikku hiljaa läppäri siirtyy syrjemmälle, mutta ei suinkaan eläkkeelle. Sille on vielä monenlaista käyttöä.
Innostus kuvahommiin sai tarttumaan tammikuun tarjoukseen kunnon pelistä, josta vääntö ei lopu, vaikka yrittelisin videokuvien editointia. Sellainen puuha näet on mielessä. Voi kai sanoa, että on aikoihin eletty, kun mummutkin näin innostuvat koneista. Eikä tässä kaikki: on suostuttava opiskelemaan Vistan ihmeet ja saatava ne toimimaan omassa käytössä. Ihan omin avuin urakasta en selviä. Mutta niin kauan kuin erinäiset yhteistyö- ja avunantosopimukset ovat voimassa, uuden yrittäminen ei pelota.
Ehkäpä pikapuoliin laulelen, että oi Vista, Vista, sua ilman en saata olla. Ja sitten kun Vista on riittävästi kesytetty, alkaa tuttavuuden yrittely toistaiseksi ihan oudon videokameran ja yhtä oudon edintointiohjelman kanssa - että sitä rataa jokirannassa kohti kevättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti