Korva tarkkana

Viime aikoina äänet ja äänimaisemat ovat olleet siinä määrin esillä, että innostuin tänään pitkästä aikaa tarttumaan kuunnelmatarjoukseen. Radioteatteri näet esitti ja esittää uudestaan huomenillalla liettualaisen Daiva Cepauskaiten näytelmän Pavut (Pupos) kuunnelmasovituksena. Se kuorii vanhan avioparin suhteesta esiin tuskastuttavia piirteitä, mutta paljastuksista paistaa myös huima kiintymys mustasukkaisin maustein. Tapahtumat tihentyvät jännittäviksi, kun pariskunta juuttuu talonsa omatekoiseen kellarihissiin. Ovi ei aukea, hissi ei liiku, kuolema alkaa kolkutella. Kellariin matkalla olleet pavut tarjoavat helpotusta nälkäisille. Mies kuvittelee, huvitteleekin yhteisen kuoleman ajatuksella. Hirtehishuumori vaihtuu kiukkuun ja sättimiseen, kunnes etenkin vaimosta irtoaa lupauksia miehen paremmasta kohtelusta siltä varalta, että häkistä päästäisiin. Jouko Grönholm vertaa asetelmaa päivän Turun Sanomissa (s. 20) August Strindbergin Kuolemantanssiin, vaikka sävyt eroavat. Kerrassaan oivallista kuultavaa! Sekä näyttelijöiden luoma vaikutelma 50 vuotta keskenään naimisissa olleesta miehestä ja vaimosta että kaikki ääniefektit rakensivat uskottavaa mielikuvaa siitä, mitä ihmisille umpiossa tapahtuu, miten he toimivat. Hain, mutta en löytänyt, avaimia allegoriaan. Ehkä kuunnelma tarkoittaa jotakin enemmän kuin tapahtumain kulku ja henkilöiden suhde paljastavat, ehkä ei. Minulle riitti tarinan melko yksitasoinen vastaanotto keskittyneesti kuunnellen. Pavut-kuunnelman on suomentanut Jussi Lehtonen, Radioteatterille dramatisoinut Marko Järvikallas. Henkilöt: Birgitta - Saara Pakkasvirta, Alfons - Martti Järvinen. Ohjaus: Tuomo Aitta. Musiikki: Taito Hoffrén. Äänisuunnittelu: Pirjo Jyrälä. Tuottaja: Outi Valle. Päivän lehdestä huomasin kuunnelmaan liittyen, että vastikään on markkinoille saatu kokoelma liettualaista nykydraamaa nimellä Kolme kerettiläistä. Sen ovat toimittaneet Jussi Lehtonen ja Jukka Hytti. Like 2007, 269 s.