Vuosi sitten luin P. D. Ouspenskyn Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta, jota kirjan takakansi mainostaa klassisena tutkimusmatkana itämaiseen ajatteluun ja filosofiaan. Kummatkin olivat minulle entuudestaan etäisiä. Hiukan tuntumaa aihepiiriin olin saanut parista Carlos Castanedan kirjasta. Nyt kun olen Bennetin lukemisen loppusuoralla, alkaa jo tuntua tutulta.
Tällaisista teoksista saisi opastusta itsensä tutkiskeluun ja kasvattamiseen, jos osaisi paneutua asiaan. Havahdun nykyisin aika ajoin siihen, kuinka kiinni olen arkisissa askareissani. En edes tunne muuttumisen tarvetta. Silti mainittujen kirjailija-ajattelijoiden teksti vaikuttaa. Joskus huomaan yrittäväni itsetarkkailua teosten tarjoamien harjoitusten mukaisesti. Ehkä tässä vaiheessa merkittävintä ja tunnistettavinta on se, että nykyisin punnitsen entistä monipuolisemmin, mihin sitoumuksiin suostun tai tehtäviin ryhdyn. Onkohan kyse vapautumisesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti