sunnuntaina, tammikuuta 27, 2008

Melkoinen isoäiti

Sain ystävältä lainaksi Erkki Tuomiojan laajan tutkimusraportin isoäidistään Hella Wuolijoesta. Teos on paljon enemmän kuin pelkkä elämäkerta; se on ylen tuhti paketti viime vuosisadan tietyistä toisiinsa kytkeytyvistä kaupallisista ja poliittisista tapahtumista Virossa, Suomessa, Ruotsissa, Englannissa ja Neuvostoliitossa. Kuuluisia sekä aivan outoja nimiä vilisee sivuilla niin paljon, että teoksen lopun henkilöhakemistoa on peräti kymmenkunta sivua. Lukija joutuukin valikoimaan, mitkä sivut sivuuttaa silmäillen hakuteosten tapaan, mitkä taas kannattaa lukea tarkkaan.
Hämmästyttävän moniulotteinen henkilö Hella Wuolijoki on ollut: koululahjakkuus, lehtinainen, suurten bisnesten suvereeni hoitaja sekä kartanonomistaja, joka kannatti kommunismia ja toimi Neuvostoliiton hyväksi; hän koki konkurssin, mikä pakotti muuttamaan suuntaa ja tarttumaan tosi toimin kynään - syntyivät yhä suositut Niskavuori-sarjan teokset ynnä paljon muuta, osa teoksista vankilassa sodan aikana. Sotien jälkeisen ajan suhdanteet toivat vapauden ja veivät toviksi Yleisradioon pääjohtajaksi. Lopulta kirjailijantyö oli se, johon Wuolijoki aina palasi ja jossa hän saavutti pysyvimmät voittonsa. Harvalta löytyy lähipiiristä Hellan mittaisia renessanssihahmoja. Komea isoäiti, komea myös tyttärenpojan tutkimus tästä ihmeteltävästä ihmisestä.

Ei kommentteja: