Jussi Lehtosen suomentama Alexis: turhan taistelun kuvaus (2001) on nyt luettu. Melkoista taistelua vaati lukeminenkin, koska vajaassa sadassa vuodessa - kirja ilmestyi ensi kerran 1929 - homoerotiikkaa ei ainakaan taiteessa enää salailla, kuten Marquerite Yourcenar nuoruudenteoksessaan tuskaillen tekee.
Tarkat havainnot itsestä ja ympäristöstä sekä ajoittain syvällisen oloiset tulkinnat muun muassa musiikista osana homouttaan vastaan kamppailevan minä-henkilön sisäistä maailmaa pitivät minut kiinni lukupuuhassa. Siinä kyllä auttoi se, ettei sivuja ollut kuin 109.
Kiintoisa, joskin nykynäkökulmasta melko tavanomainen ratkaisu on kirjoittaa tunnustuskirja vaihtamalla keskeisen henkilön sukupuoli toiseksi kuin tekijän. Mutta lukijaa ei helposti hämätä, sillä pitkää kirjettä suoltavaa Alexista ei osaa mieltää mieheksi. Kenties vaikuttavinta kuvauksessa on se, miten sukupuoli-identiteetin poikkeaminen ympäristön ja samalla oman itsenkin odotuksista tuottaa masennusta ja sen hoitoyrityksinä uskonnollista kilvoittelua.
Alexiksen tarinalla Yourcenar, itsekin vanhan aatelissuvun jälkeläinen, ilmeisesti selvitti oman suuntautumisensa, koska Internet-hauissa hänestä löytää runsaasti lesbomainintoja. Hänen myöhempi kirjailijanmaineensa ei kylläkään nojaa lesbouteen, vaan teosten nerokkuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti