Eläkeläisten ja muiden vapaana olevien viihdykkeeksi TV-2 lähettää tiistai-iltapäivisin Suomi-leffoja. Liityin kokeeksi katsomaan, miltä tuntuu elokuva, joka on tehty syntymävuonnani. Hannu Lemisen ohjauksessa irrottelivat Aku Korhonen, Ansa Ikonen, Siiri Angerkoski, Joel Rinne, Turo Kartto ja Sylvi Palo niin, että Tapani Maskula, Turun Sanomien tiukka kriitikko, tarjoili yhä Täysosumasta neljä tähteä. Mutta ammattiveli Pekka Eronen arvioi tämän "vaatimattoman sota-ajan komedian" vain kahden tähden arvoiseksi. Taidan kallistua Maskulan kannalle loistonäyttelijöiden, kuvauksen ja musiikin takia.
Aku Korhosen helsinkiläishotellin ylivahtimestari, joka suostuu lomallaan esittämään rikkaan tytön isää muka kauppaneuvoksena, taituroi kaikissa tilanteissa hämmentyneen luonnikkaasti ja tulee suuremmin vastaan hangoittelematta vedetyksi Siiri Angerkosken esittämän sikatilallisen kainaloon. Pikku hiprakassa pari laulaa ikimuistoisen serenadin lumiukolle. En ihmettele kummankaan suurta mainetta huippunäyttelijöinä.
Veikeää ja somaa oli katsella nuorten parinhakuyrityksiä, joissa Ansa Ikonen kirmaili sekä koijari että insinööri kintereillään. Huijaukset paljastuivat suuremmin tuskaa tuottamatta, oikea pari sai toisensa - eikä ylivahtimestarikaan joutunut aivan yksin jatkamaan poikamiespäiviään.
Näin kansalaisia viihdytettiin silloin, kun linja-autot kulkivat puukaasuttimien voimalla pääsemättä kunnolla mäkeä ylös. Sellainenkin ihme elokuvassa näkyi. Filmeissä oli myös mahdollista toteuttaa useimmille ulottumattomissa olevia unelmia. Niihin kuului kepeän ylellinen oleilu hienossa hotellissa, palveluskuntaa kanniskelemassa laukkuja ja tarjoilemassa drinkkejä, miehillä muhkeat pussipunttiset golf-housut hiihtoreissullakin, naisilla turkiksia, iltapukuja ja hassuja hattuja, juhlia päivin ja illoin. Ja kaiken kruununa loisti vielä se juonen palkitseva käänne, että nuori nainen sai hetken esittää rikasta ja pystyi itse maksamaan koko lystin veikkausvoiton täysosumalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti