Luontoa kuvina ja sanoina

Vasta viime aikoina olen selaillut Luonto-lehtiä. Yhä uudestaan hämmästyn kuvien upeutta. Oheinen kansikuva vangitsee paitsi katsomaan lintua silmiin myös sen höyhenten järjestynyttä kauneutta. Värityskin lumoaa. Kuviin liittyviä juttuja tulee luetuksi vain niukasti sieltä täältä, niin vahvasti kuvat nappaavat katsojansa. Herää tarve yritellä itse kuvien ottamista luontokohteista. Samantapaisen sytykkeen sain Eeva Kilven Naisen päiväkirjan tarkoista luontokuvauksista. Niiden sävykkäitä, usein niukkoja ilmauksia ihmettelin ja ihailin samoin kuin luontokuvien ottajien kykyä välittää kohteesta myös omia tuntemuksiaan. Tässä kuvien rinnalle sellainen katkelma Kilven kirjaamista luontohavainnoista, joita ei kai pysty sisällyttämään ainakaan yhteen still-otokseen:"--Käki kukahtelee. Pikkulinnut sirkuttelevat, eivät enää värise. Ruoho on kasvanut sateitten aikana. Jos huomenna on pouta, se nostaa päänsä pystyyn. Koivujen rungot hohtavat valkoisina viiltoina maisemassa - kielikuva joka iskostunut mieleeni täällä ja jota en pysty korvaamaan millään muulla. Mäntyjen rungot puuntavat. Pohjoinen näyttää pilvenriekaleitten alta kellankuultavan taivaanlaipion. Etelässä näkyy sinistä. Pihlaja kukkii valkoisena kuohuna kallion alla, mutta pellolla kiviaidan luona on sade sen jo ruskettanut. Täytyy oikein ikkunoista kiertää katsomassa tämä poudan lupaus, tämä poudan ihme.--" Kevät nostattaa jo intoa mielessä. Jotakin uutta pitäisi saada syntymään! Ehkä se uusi löytyy videokuvaamisesta...