Äiti, oi äiti! Kaukaa muistuu mieleen, kuinka pula-aikana isän kanssa toimit. Vuokrapalstalla, ”kerhomaalla”, viljelitte sokerijuurikkaita. Isän tekemällä puristimella niistä herutitte saunassa siirappia. Se maistui puuron kanssa hyvältä. Kuulen korvissani yhä myös rukin hyrinää, istun äitiä vastapäätä. Minäkin poljen ja laulan ”äitin tassu poijes, äitin tassu poijes”. Harmaista lepereistä kiertyi lankaa, siitä taas syntyi yhtä lailla paksuja, kutittavia sukkia kuin vahvoja vanttuita. Muistan myös yhteiset retket mankeliin. Äiti kääri vedetyt lakanat tukille, isä hoiteli kolisevaa konetta, minä sain purkaa viileänsileät lakanat ja viikkailla ne kaappiin sopiviksi heti, kun kynnelle kykenin. Pyyhkeet äiti vielä viikattuina valssasi ja tyynyliinat lisäksi silitti kotiin päästyä. Tapa tarttui. Viihdyn yhä puhtaan pyykin käsittelypuuhissa. Mutta mankelin puuttuessa vedettyinä odottavat lakanat siliävät vielä tänään kotiprässillä. Tuoksuvien tuomien kukkarunsaus olkoon nyt kiitos omalle äidille hyvistä perinteistä ja paljosta muusta. Yhtä ja toista lienee jo siirtynyt omalle tyttärelle ja hänen tyttärilleen. Vain poika on tainnut väistää useimmat yritykseni perinteiden siirtämiseksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti