sunnuntaina, toukokuuta 04, 2008

Metsä houkuttelee

Kurjenrahkan kansallispuiston vaelluspoluilla on taas tallusteltu tuntitolkulla, eikä suotta. Jo pitkin alkumatkaa kuului kurkien voimallista toitottelua, mutta yhtään komeaa lintua ei näkynyt, ennen kuin päivä oli jo painumassa iltaan. Silloin suon laidan näköalatornista käsin, kun koko avara maisema ensi katsomalta näytti autiolta, silmä alkoi kuin alkoikin erottaa kaukana häämöttäviä vaaleita täpliä. Kahdeksankertaisesti suurentava makroskooppi paljasti ihmeen: etäällä laidunsi kuusi kurkea. Jokin niistä lehahti hetkeksi siivilleen, mutta palasi saman tien jatkamaan rauhallisia puuhia. Kurjet sukivat siipiään, ojentelivat pitkiä kaulojaan, käyskentelivät loitommas parvesta, palailivat taas muiden luo, mutta eivät toitotelleet. Ei myöskään näyttänyt siltä, että linnut olisivat olleet soitimella. Komeita ääniäkin kuului kuin iltasoittona vasta sitten, kun valeltajat painelivat metsäpolulla kohti parkkipaikkaa, melko kaukana suon laidasta. Ohessa pokkarikameralla otettuja ja liikaa zoomattuja todisteita siitä, että kurkia on nähty. Viis siitä, vaikka käytössä ei ollut tilanteen mukaista kameraa teleobjektiiveineen.

1 kommentti:

vanski kirjoitti...

Tuon nimisestä kansallispuitosta en ole kuullutkaan ?Jossain lähellä Turkua ? Joo, kurki on upea lintu ,koko valtaisa.Meillä ruokailee maalla jo toista vuotta yksi pari ikkunan alla .On vain niin arka , että ei tuu kunnolista kuvaa millään !-Kesä tuli päivässä, -koivussa lehti melkein täys monessa paikassa !