Puut ja niiden vihreys

Istun puhelimet ulottuvillani työhuoneen ikkunan ääressä. Katselen vehreitä, auringossa kylpeviä puita rikkumattoman sinisen aamutaivaan alla. Tällaisessa maailmassa ei uskoisi huolten sikiävän. Mutta niitä on ja uusia tulee. Odotan soittoa kuullakseni, kuinka eilen leikattu serkku jaksaa. Ja muistelen Paavo Haavikon runokokoelmaa Puut, kaikki heidän vihreytensä. Ainakin teoksen nimi pyörii mielessä. Mitähän uutisia päivän mittaan alkaa kuulua?