Sikana

Katsomo täyttyy. Istun eturivissä melkein näyttämöllä. Pimenee, samalla korvat täyttää sikojen kiljunta. Nainen ilmaantuu lättiin ämpäri kainalossa. Hän ruokkii sikoja. Minunkin jalkoihini ilmestyy kasa "sianruokaa". Me katsojat olemme sikoja. Silmien edessä on kaiken aikaa ollut toinenkin näyttelijä, naisen aviomies. Hän intoilee tarinastaan, jota kirjoittaa ja jonka aikoo esittää suuren isänmaallisen sodan päättymisen kymmenvuotisjuhlassa, mutta jänistää ja lähettää vaimonsa esittämään surevaa leskeä muiden sotaleskien mukana. Näinä toukokuun päivinä 1945 sota Euroopassa loppui. Eilen oli siis mitä sopivinta hankkiutua joen vastarannalle Turun kaupunginteatterin Sopukkaan katsomaan näytelmää "Piilopaikka eli Siat”. Se kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan Pavel Navrotskista, neuvostoliittolaisesta sotilaasta, joka rintamalta karattuaan piileksii vuosikaudet kotitalonsa sikolätissä tukenaan vain uskollinen puoliso ja lauma sikoja. Itse asiassa Pavel on lukittu omaan päähänsä – hänen piilopaikkansa suojaa häntä paitsi lain kouralta myös elämältä itseltään. Pavel tunnustaa olleensa pelkuri lapsesta asti. Mutta 30 vuoden piileskely päättyy, kun Pavel oivaltaa, että hän voi ihan itse avata sikolätin karsinat ja ovet ulos asti. Siat säntäävät kiljuen vapauteen, lättiin lankeaa rauha.Vaikka inha haju jää, Pavel hengittää syvään oman vapautensa kynnyksellä. Hän lähtee lätistä antautuakseen sotilasviranomaisille. Näytelmä pitää otteessaan. Herpaantumatta seurasin avioparin mittelyitä ja Pavelin mielialojen vaihteluita. Etenkin Pavelin hulluudenpuuskat koettelevat näyttelijän taitoja. Kimmo Rasila vakuutti osaamisellaan ja paneutumisellaan. Hän ei herpaantunut hetkeksikään. Samaa on sanottava vaimon roolia näytelleestä Ulla Koivurannasta. Tosin roolin tunneskaala ei heilahtele yhtä vuoristoratamaisesti kuin Pavelin, mutta kysyy taitoa tehdä hiipien ja hiljaa kaikki varomista osoittavat siirrot. Yhteys kahden hahmon välillä säilyi sähköisen intensiivisenä. Kenties näytelmän kirjoittaneella Athol Fugardilla (s. 1932) on eteläafrikkalaisena sellaista kokemuspohjaa, josta käsin on löytynyt syvää ymmärrystä ihmisen pelkoihin ja käpertymisiin.

TEKSTI Athol Fugard

SUOMENNOS JA OHJAUS Juha Siltanen

LAVASTUS Jyrki Pylväs

PUKUSUUNNITTELU Tuomas Lampinen

ROOLEISSA:

Kimmo Rasila

Ulla Koivuranta