Haudoilla

Ne jotka elävät, muistavat. Koska perheestä osa on jo mullan alla, kuuluu elossa olevien tehtäviin huolehtia haudoista. Kumppaniksi lähtee serkku, etten sanoisi melkein sisko, kun meiltä kummaltakin puuttuvat oikeat sisarukset ja olemme kaikki kasvuvuodet olleet paljon tekemisissä toistemme kanssa. Tänään oli taas se päivä, jolloin haudat saivat uuden ilmeen: kuivuneiden narsissien tilalle tuli orvokkeja tai markettoja sekä Rymättylän että Turun niillä haudoilla, joissa lepää sukulaisiamme. Aikoinaan äitini epäili, ettei minusta olisi haudoilla kävijäksi, kun asuin kaukana Kangasalla. Mutta tulipa hyvinkin - Turkuun päästyäni. Useaan kertaan vuoden mittaan teemme serkun kanssa kierroksen viidellä haudalla ja huollamme kasveja. Maksettu hoito takaa sen, etteivät haudat pääse repsahtamaan. Usein on vain mieluista kävellä varsinkin Turun vanhalla hautausmaalla. Vehreiden puitten siimeksestä löytyy yhtä lailla tunnettujen sukujen hautamonumentteja kuin muuten tuttujen ihmisten leposijoja. Viereisen kuvan haudassa lepää tätini Hulda Lydia miehensä ja tämän perheenjäsenten kanssa.